Pian sinäkin olet freelancer
Haastattelin muutama vuosi sitten Asiantuntija epämukavuusalueella -kirjaani varten tulevaisuustutkijoita. Keskustelimme työelämän trendeistä, joista yksi oli se, että yhä useammalla alalla työtä aletaan organisoida kuin elokuvatuotannossa: kutakin projektia varten kootaan tiimi itsenäisistä toimijoista.
Tästä on paljon merkkejä näkyvissä. Moni koulutusyritys ei esimerkiksi työllistä täyspäiväisesti ainuttakaan kouluttajaa, vaan ostaa koulutuskokonaisuuksia alihankkijoilta. ICT-alalla on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut yleistyvänä trendinä käyttää työvoimana ulkoistettuja konsultteja. Media-alalla yhä useampi toimittaja ja kuvaaja ulkoistetaan mediayhtiön palkkalistoilta freelancereiksi. Kampaamoalalla yhä harvempi on enää työsuhteessa.
Itsensä työllistävien määrä on noussut kymmenessä vuodessa 27 prosenttia. Nyt heidän osuutensa kaikista työllisistä on kuusi prosenttia. Yrittäjien joukossa heitä on yli kolmasosa enemmän kuin työnantajayrittäjiä.
Freelancerien käyttö yleistyy, koska se on sekä isoille että pienille yrityksille kätevä tapa pienentää työnantajariskiä. Kun markkinat ovat epävakaat ja työmäärää vaikea ennakoida, joustoa haetaan tällä tavalla.
Ongelmana mallissa on se, että itsensä työllistävät ovat monella tapaa jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Heillä ei ole työsuhteessa olevan tapaan varmuutta tuloista, mutta ei myöskään aitoa mahdollisuutta työttömyysturvaan. He eivät ole työterveyshuollon piirissä. Sairastuessaan heillä on työsuhteessa olevaa pidempi karenssiaika ennen kuin sairauspäiväraha alkaa juosta.
Suomessa sosiaaliturva rakentuu edelleen sille oletukselle, että ihminen on joko työsuhteessa tai sitten voittoa ja kasvua tavoitteleva yrittäjä. Itsensä työllistävät eivät kuulu kumpaankaan ryhmään.
Yhteiskunnan kannalta itsensä työllistävien aseman parantaminen on järkevää ja tärkeää. Työmarkkinoiden joustavuus parantaa kykyä selvitä talouden turbulensseista, joten joustavuudesta pitää tehdä kannattavaa kaikille osapuolille. Itsensä työllistäminen on yhä vaikeammiksi käyvillä työmarkkinoilla usein paras tapa työllistyä, joten siihen kannattaa kannustaa.
Mitä uudistuksia sitten tarvitaan? Kysyin asiaa itsensä työllistäviltä, ja muun muassa tällaisia ehdotuksia sain:
1. Perustulo
Perustulo tarjoaa yksinkertaisen tavan korjata monia itsensä työllistävien sosiaaliturvan ongelmia. Se takaa freelancerin ajoittaisiin työttömyysjaksoihin edes perustason toimeentulon ilman byrokratiaa.
2. Jäsenyys palkansaajien työttömyyskassassa
Yrittäjien työttömyyskassan jäsenmaksut perustuvat YEL-työtuloon ja voivat olla moninkertaiset verrattuna palkansaajakassojen jäsenmaksuihin. Yrittäjäkassan jäseneksi siirtyessä lisäksi työssäoloehto nollautuu, ja yrittäjänä pitää toimia peräti 15 kuukautta yhtäjaksoisesti ennen kuin on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Palkansaajilla vastaava jakso on 10 kuukautta. Moni yrittäjä jättääkin kokonaan liittymättä kassaan, kun käytännössä ansiosidonnaisen korvauksen saaminen on joka tapauksessa yrittäjälle vaikeaa. Itsensä työllistävillä pitäisikin olla oikeus jatkaa palkansaajakassan jäsenenä ja kerryttää työssäoloehtoa riippumatta siitä, ovatko kulloinkin työsuhteessa vai freelancereina.
3. Joustavuutta YEL-maksuihin
Työnantaja voi nykyään maksaa TyEL-maksut todellisen toteutuneen palkkasumman mukaan. Yrittäjä sen sijaan on maksuineen sidottu ennalta asetettuun työtuloon. Yksinyrittäjällä kuukausittaiset tulot voivat vaihdella huomattavasti, ja YEL-maksuihin pitäisikin saada mahdollisuus vastaavaan joustavuuteen kuin TyEL-maksuissa jo on.
4. Tasa-arvoa sairastamiseen
Sairausajan päivärahan karenssiajan tulee olla sama yrittäjille kuin palkansaajille. Myös yrittäjien pitää päästä Kelan korvaaman työterveyshuollon piiriin. Yhteiskunta ei hyödy mitään siitä, että yrittäjät kitkuttavat sairaana töissä eivätkä hoidata itseään kunnolla.
5. Ennakkoveroista jälkiveroihin
Yritykset maksavat ennakkoveroa verottajan tekemän tuloarvion mukaan. Itsensä työllistävän on käytännössä hyvin vaikea etukäteen arvioida tulevan tilikauden tuottoja, koska työkeikkojen määrää ja laatua ei usein pysty ennustamaan. Tilanne on täysin erilainen kuin palkansaajalla, joka tietää, että kuukausittain tilille tupsahtaa sovitun suuruinen summa. Itsensä työllistävien kohdalla olisikin kohtuullista siirtyä verottamaan jälkikäteen toteutuneen tuloksen perusteella.
6. Alv-raja ylös
Nykyinen 8.000 euron vuosittainen yläraja arvonlisäverottomille tuloille on todella alhainen. Rajan nostamista 10.000 euroon pohdittiin, mutta käytännössä se ei olisi helpottanut kenenkään täysipäiväisesti itsensä työllistävän tilannetta, sillä harva pystyy tulemaan tuolla summalla toimeen. Siirtymistä itsensä työllistäväksi helpottaisi huomattavasti, jos edes jotenkin säällisen elannon voisi tienata arvonlisäverottomasti.
7. Neuvonta ja osaamisen kehittäminen
Itsensä työllistävillä, kuten muillakin yrittäjillä, ongelmia aiheuttaa myös osaamisen ja tiedon puute. Esimerkiksi perustason kirjanpito-opetuksen pitäisi nykypäivänä sisältyä ihan jokaiseen toisen ja korkea-asteen koulutusohjelmaan.
Myös hinnoittelu on strategisen tärkeä taito jokaiselle itsensä työllistävälle. Moni tuskailee verojen ja vakuutusmaksujen kanssa siksi, ettei ole osannut sisällyttää niitä osaksi työnsä hintaa. Itsensä työllistävän pitää osata laskea, minkälaisella hinnalla työtä on kannattavaa myydä. Ammattiyhdistyksille freelancereiden neuvonta ja koulutus voisi olla hyvä uusi markkinarako.
Tämä freelancer touhu on tulevaisuutta Ay liike tehnyt työllistämisen suorastaan mahdottomaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Totta puhut On se nyt yhtä perkelettä, että palkkaakin pitää maksaa. Eikö se työllistäminen muka riitä.
Ilmoita asiaton viesti
No ihan oikeasti sivukulut ja sairasolopäivät rassaa ja ainainen lomalla olo.
Ilmoita asiaton viesti
Sivukuut ja sairaudet ovat totta vie AY-liikkeen vika. Tuota minäkinolen koko ajan epäillyt, mutta nyt tuli varmistus!
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kiitos freelancer mahdollisuudet niin eipä pahemmin sivukulut rassaa yrityksiä kuin kaikki on yrittäjiä me olemme kasvava joukko joka on hyvä asia.
Ilmoita asiaton viesti
Joopajoo, eihän se riilanssi niitä sivukuluja tajua periä, hehehehe. Ja hyvä niin, tiätty!
Ilmoita asiaton viesti
Ja silloin toimii markkinahintainen työnteko joka on se ydinongelma normityöntekijöiden kanssa luulevat olevansa niin arvokkaita ja tulosta ei silti synny.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin! Ja juuri siksi esimerkiksi terveys- ja hoivapalveluissa yksityisten yritysten toiminta on tunnetusti moitteetonta ja tehokasta, päin vastoin kuiin julkisissa laitoksissa, kuten olemme lehdistä lukeneet. Erityisesti tämä näkyy kodihoitopalveluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Taita seuraavan olla kaikki 0-40 tunnin sopimusten alla olevat työt, sillä miksi yrittäjä sitoi silmukan kaula, jonka sponsorina on yleissititovatyösopimus.
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa Hernberg kirjoittaa asiaa. SAK on jo pitkään yrittänyt saada itsensä työllistäjille perusturvan, jolla tulee toimeen. Kansalaispalkkaa tarjotaan usein ratkaisuksi. Sen ongelma kuitenkin on, että sen pitää olla hyvin alhainen, jotta järjestelmä yleensä saadaan pystyyn.
Kansalaispalkka tarkoittaisi tuollaista 700 – 800 euron kuukausituloa, jolla juuri ja juuri voi kitkutella. Käytännössä se on jo olemassa, mutta kansalaispalkkaa on haettava usealta luukulta esimerkiksi toimeentulotukena ja asumistukena. Jos yksinään eläjällä on vielä lapsia elätettävänä, voi niistä saada lisätuloja lapsilisinä ja korotettuna toimeentulotukena.
Kansalaispalkka toimisi siis vain paperilla, eikä parantaisi mitenkään freelancerin taloudellista asemaa. Sehän olisi tulopohja, jonka päälle varsinainen työn tilaaja maksaisi jotain ja käytännössä mahdollisimman vähän, jotta kansalaispalkan osuus työntekijän tuloista ei vain pienenisi.
Kansalaispalkka kaikille on mahdoton ajatus jo siksikin, että suurimman osan työntekijöistä ja yrittäjistä pitää saada tuloja niin paljon, että maksavat veroja enemmän kuin saavat tukea yhteiskunnalta. Järjestelmä ei voi toimia sen varassa, että yhteiskunta maksaa peruspalkan, jolla tulee toimeen. Jostain pitää tulla se varanto, josta tämäkin etuus maksetaan.
Minun ratkaisuesitykseni on, että freelancerit eli yksinään yrittäjät pitää lakeja muuttamalla saada työntekijän asemaan. Varsinaiset työnantajat eli työn tilaajat pitää määrittää työnantajiksi ja säätää heille maksuvelvoite työntekijän sosiaaliturvasta ja lomista.
Se merkitsisi sitä, että useimmat yksinään työskentelevät siirtyisivät työskentelemään verokirjalla ja heille taattaisiin työntekijöiden vähimmäisturva. Vasta siinä vaiheessa, kun yritystoiminta vakiintuisi ja laajenisi sen verran, että yrittäjä voi palkata työntekijän, hän siirtyisi yritysverotuksen piiriin.
Ilmoita asiaton viesti
”Minun ratkaisuesitykseni on, että freelancerit eli yksinään yrittäjät pitää lakeja muuttamalla saada työntekijän asemaan. Varsinaiset työnantajat eli työn tilaajat pitää määrittää työnantajiksi ja säätää heille maksuvelvoite työntekijän sosiaaliturvasta ja lomista…”
”…useimmat yksinään työskentelevät siirtyisivät työskentelemään verokirjalla ja heille taattaisiin työntekijöiden vähimmäisturva.”
—–
Tavoitteesta eli freelancereiden sosiaaliturvan parantamisesta olen Viljo Heinosen kanssa samaa mieltä. Mutta jos freelancereita työllistävät yritykset pakotettaisiin siirtymään verokirjalla työllistämiseen, kuinka kävisi työllisyydelle?
Kuten Kaisa Hernberg kirjoittaa, freelancereiden käytön lisääntyminen on yksi työelämän vahvimmista trendeistä. Pärjätäkseen 2000-luvun liiketoimintaympäristössä yritykset tarvitsevat ”vakiduunareiden” lisäksi myös merkittävän määrän joustavia työntekijäresursseja. Ilman kilpailukykyistä yritystoimintaa Suomeen ei synny uutta yritystoimintaa eikä uutta työllisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. En itse ainakaan haluaisi olla työsuhteessa jokaiseen toimeksiantajaani. Siitä tulisi tolkuttoman byrokraattista, kun tyypillinen työkeikka on yhden päivän koulutus tai valmennus.
Hoidan aivan mielelläni itse YEL-maksut, verot ja muut hallintoasiat – joita ei minun toimialallani ole mitenkään riesaksi asti. Mutta ottaisin mieluusti myös mahdollisuuden kunnolliseen sairausajan turvaan ja työterveyshuoltoon.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös kuitenkin kysymys perimmältään ole rahasta. Jos freelancer saa tehtävästään niin hyvän tulon, että hän sillä pärjää ja pystyy eläke-ja sairausvakuutusmaksunsa maksamaan, se riittää ja niin asiantilan pitää olla.
Jos kuitenkin on niin, että työnantajat kilpailuttavat yksinään yrittäviä esimerkiksi kääntäjiä keskenään ja palkkiot tippuvat niin alas, ettei niillä tule toimeen, on parempi, että kääntäjä työskentelee työsuhteisena turvanaan ainakin vähimmäispalkka ja työsuhteen perusteella määrittyvä sosiaaliturva.
Oikeastaan tässä asiassa pitäisi pystyä määrittämään palkkioiden alarajat niin, etteivät tulot normaalia työaikaa työskennellen putoa alle minimipalkan. On kuitenkin muistettava, ettei suhteellisen korkeakaan palkkio auta, jos töitä on vähän.
Siinä käy kuten tuntemalleni ompelutarvikekauppiaalle, joka kulki myymässä tuotteitaan ovelta ovelle. Hän joutui lopettamaan. Perustelu oli selkeä: ”Kyllä siinä reilusti puolet voitti, mutta piti lopettaa. Ei pärjännyt, kun ihmiset ostivat niin vähän.”
Ilmoita asiaton viesti
NÄinhän se näyttää aina menevän: haluttaisiin yrittämisen edut, muttei yrittämisen haittoja ja työsuhteen edut, muttei työsuhteen haittoja.
Moinen ei tulle onnistumaan todellisessa elämässä.
Ilmoita asiaton viesti
Toki tuo trendi on vahvistuva. Veikkaan, että holhousyhteiskunta tekee friikkuna toimimisesta niin byrokraattisen hankalaa, ettei yksinyrittäjällä tahdo aika riittää enää varsinaisen työn tekemiseen.
Opiskelin edellisessä projektissani rakennusalan säännöksiä ja raportointivelvoitteita. Jos oletetaan, että tyypillinen raksamies olisi kaikesta perillä ja hoitaisi yhteiskunnan velvoitteet tismalleen, niin 1-2 päivää viikossa menisi ihan hallinnon pyörittämiseen ja kaiken maailman lupakorttien suorittamisiin. Säännöstöjen holtiton levittäminen kaikkeen freelancer työhön tappaa vähäisenkin yksinyrittämisen melko nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Elikkä työttömyys kasvaa kuin ei mitään kannatta tehdä ja vähintään palkata ketään koska se vaatii armeijan juristeja , ei riittää päivää palkkalaisten asioihin kuukaudessa ehkä ei edes yksi vuosi on heillä niin paljon oikeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kohtuuton määrä uutta lainsäädäntöä suosii suuria yrityksiä, joilla on mahdollisuus palkata juristeja ja muita erikoisosaajia sekä automatisoida noita prosesseja.
Pienet ja keskisuuret mielellään ottavat noita friikkuja joustavuuden vuoksi. Samalla byrokratian aiheuttamat ongelmat valuvat ravintoketjussa alaspäin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuplan poisto
Ilmoita asiaton viesti