KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Äijätalous

Yleensä, kun feminismi ja talous mainitaan samassa yhteydessä, puheenaiheena ovat naisen ja miehen euro, perhevapaiden jakaminen ja lasikatot. Tärkeitä aiheita kaikki. Välillä aihetta on hyvä tarkastella myös makrotasolla, talouden rakenteiden näkökulmasta.

Kun Suomen elinkeinorakennetta katsoo, Suomi on todellinen äijätalous. Kansantaloutemme kovaa ydintä ovat raskas teollisuus ja hevosta isommat laitteet. Merimiesten lakko uhkaa jäädyttää koko viennin, koska meiltä viedään laivoilla isoja ja painavia asioita. Kun puhutaan talouskasvusta, puhutaan oikeastaan raskaan teollisuuden kasvusta.

Kun kirjoitin pari viikkoa sitten pörssiyhtiöiden naiskiintiöistä, minulle sanottiin, että eihän teknologiayritysten hallitukseen voi ottaa muita kuin teknologiaosaajia. Suomessa pörssiyhtiö on yhtä kuin teknologiayhtiö. Jos nainen haluaa edetä yritysmaailmassa, hänen pitää olla diplomi-insinööri. Tasa-arvo-ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi, että naisia pitää houkutella enemmän teknologiaopintojen pariin. Tämän kaiken taustalla olevaa arvoasetelmaa ei kyseenalaisteta.

Minusta talouden voimakas keskittyminen yhteen asiaan kertoo ajattelun yksipuolisuudesta ja heikosta riskienhallinnasta. Äijätaloutemme on kovin haavoittuvainen – menetetään yksi risteilijätilaus, ja kokonaisen kaupungin talous on vaakalaudalla.

Asia, jota Suomessa ei oikein osata, on arjen kaupallistaminen. Meillä tykätään isosta ja mahtipontisesta. Telakat, jäänmurtajat, paperikoneet, sellutehtaat ja isot voimalaitokset ovat sitä jotain. Ja jos designista puhutaan, se on jotakin, jota ostetaan hienosta putiikista Espan varrelta. Vaikkapa länsinaapurissamme on keksitty, että myös design voi olla jotakin, johon jokaisella perusreiskalla on varaa. Olette ehkä kuulleet sellaisista pienistä ja eksklusiivisista niche-brändeistä kuin Ikea ja H&M.

Kun uusi yrittäjä menee Suomessa TE-toimistoon tai uusyrityskeskukseen ja kertoo aikovansa perustaa kauneushoitolan, kahvilan tai luomukaupan, saako hän opastusta siinä, miten liikeideasta voi kasvattaa menestyvän kasvuyrityksen, jolla valloitetaan ensin Suomi ja sitten naapurimaat? Saako hän Tekesiltä rahaa? Vai kehotetaanko häntä välttämään kaikkia mahdollisia riskejä eikä ainakaan perustamaan osakeyhtiötä? (Tarvitseeko mainita: Starbucks, Vidal Sassoon, Whole Foods)

Opetetaanko humanistisissa tai kasvatustieteellisissä tiedekunnissa yrittäjyyden perusasioita, tuotteistamista tai palvelukonseptien rakentamista? Entä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluissa? Kuvataideakatemiassa?

Meidän koko yhteiskuntamme näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että menestyä voi vain jos on kiinnostunut teollisuuden prosesseista, ja kaikki muu on piperrystä. Toisinkin voisi olla. Kauppatieteiden tohtori Mika Pantzar totesi Iltalehdessä, että voisihan sitä elvyttää myös vaikkapa satsaamalla kotimaiseen tv-draamaan 10 miljoonaa euroa. Siinä muuten työllistyisi aika moni ihminen yhdellä kertaa.

Myös omalla lempitoimialallani cleantechissa on paljon mahdollisuuksia arjen kaupallistamiselle. Maailma toki tarvitsee kipeästi suomalaista vedenpuhdistus- ja energiateknologiaa, mutta yhtä lailla esimerkiksi suurkaupunkien liikenneruuhkissa kärvistelevät ihmiset tarvitsevat parempia ratkaisuja päivittäiseen liikkumiseensa, ostosten tekoon ja kierrätykseen.

Demos Helsinki peräänkuuluttaakin tuoreessa, Etlan kanssa julkaisemassaanraportissa suomalaista kuluttaja-cleantechia. Kuluttajille suunnatuille älysovelluksille on globaalit markkinat, ja niiden skaalaaminen kansainvälisesti on todella paljon helpompaa kuin fyysisten laitteiden. Vai onko kukaan koskaan kuullut konepajayrityksestä, joka muutamassa vuodessa kasvoi pikkufirmasta puolentoista miljardin liikevaihtoon, kuten peliyritys Supercell?

Suomessa on poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat, ja arjen pyörittäminen on delegoitu pitkälti naisten vastuulle. Jotta tulot, varallisuus ja uramahdollisuudet jakautuisivat tasaisemmin, tarvitaan muun muassa tässä jutussa aiemmin mainittuja perhevapaiden ja niistä aiheutuvien kustannusten tasaisempaa jakamista sekä enemmän naisia teknologian pariin ja enemmän miehiä hoiva-aloille.

Lisäksi tarvitaan kuitenkin elinkeinoelämän rakenteiden ja niitä ylläpitävien mekanismien kriittistä tarkastelua. Jos vain “miesten puoli” taloudesta ja yhteiskunnasta nähdään kasvun kannalta merkityksellisenä, menetämme paljon. Myös arjesta, kulttuurista, viihtymisestä, opetuksesta ja hoivasta löytyy kasvun mahdollisuuksia. Ei tarvitse katsoa kuin länsirajan taakse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Olihan tässä monia hyviä ajatuksenpätkiä. Suomessa ei oikein osata arjen kaupallistamista. Olisi syytä opetella. Design meillä kyllä osattiin 50-luvulla. Sen jälkeen sitten heikommin, jos joitakin teollisen muotoilun tähtiä ei oteta lukuun. Palveluliiketoimintakin on valtaosin teknologiayritysten, kuten Koneen tai Wärtsilän varassa. Esimerkiksi terveydenhuollon palveluliiketoiminta on valunut suurelta osin ulkomaiseen omistukseen. Oikeita asioita siis peräänkuulutetaan. Mutta ajatustavassa on kyllä yksi suuri virhe.

Ongelmana ei ole se, että teknologia eli äijätalous on menestynyt. Ongelma on se, että muilla aloilla saavutetut tulokset ovat liian heikkoja. Ja epäilen, että syynä siihen on tässäkin kirjoituksessa paistava ajattelumalli, että jonkun muun täytyisi tehdä se menestys näille humanisteille. Ei kai kukaan estä yrittäjyyden ja talouden perusasioiden opiskelemista? Ei kai kukaan estä niiden parempien palvelukonseptien kehittämistä ja lanseeraamista? Kun katsoo näitä uusia menestyneitä start-uppeja tai perehtyy meidän teolliseen historiaamme, pelin henki menestyvien yritysten luomisessa on ollut "just do it". Riskejä on otettu ja joskus ne ovat tietysti kostautuneetkin.

Jos yrittäjä kuvittelee, että hänelle täytyy kantaa valmiina eteen niin koulutus kuin opastuskin, tuskinpa hänestä koskaan tulee menestyvää yrittäjää. Kyllä sen yrittämisen halun, ideoiden ja halun tarvittavan koulutuksen ja tietojen hankintaan täytyy tulla sisältäpäin. Tarvittavaa koulutusta tietysti täytyy olla saatavilla tiedekuntarajoista riippumatta niille, jotka sitä haluavat. Toisaalta, kannettu vesi ei pysy kaivossa ja yrittäjyyskoulutuksen pakollinen ymppääminen vaikkapa kasvatustieteilijöiden koulutukseen menee joltisellakin varmuudella hukkaan.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Kiitokset kommentista!

Tuo lopussa mainitsemasi "yrittäjyyskoulutuksen pakollinen ymppääminen vaikkapa kasvatustieteilijöiden koulutukseen menee joltisellakin varmuudella hukkaan" oikeastaan kuvastaa hyvin sitä, mitä tekstissäni ajan takaa. Tiesitkö, että aikuiskoulutus on Suomessakin bisnestä? Omankin yritykseni työkeikoista suuri osa on nykyisin koulutuksia. Entä tiesitkö, että koulutusviennistä yritetään ihan valtion toimesta saada aikaan vientialaa Suomelle? Aika vaikeaa se kuitenkin on, koska alan ihmisillä on heikosti bisnesosaamista.

Taidealojen oppilaitoksista valmistuneista suurin osa päätyy työllistämään itse itsensä yrittäjänä. Myös humanisteista iso osa. Heidän kohdallaan yrittäjyyskoulutus ei todellakaan menisi hukkaan, vaan parantaisi ihan ratkaisevasti heidän mahdollisuuksiaan hankkia kunnon toimeentulo.

Ongelma on juuri se, että Suomessa hyvin suuri osa aloista luokitellaan jo lähtökohtaisesti tuottamattomiksi, eikä näiltä aloilta valmistuvien tai näillä aloilla työskentelevien liiketaloudelliseen osaamiseensa siksi nähdä tarpeelliseksi panostaa. Kaikista opettajista, sairaanhoitajista, informaatikoista tai kahvilanpitäjistä ei tule kasvuyrittäjiä, mutta kyllä heillekin pitäisi ainakin antaa mahdollisuus. Talousosaaminen ei taatusti mene kenenkään kohdalla hukkaan.

Oma lukunsa on erilaiset julkisin varoin toteutettavat neuvontapalvelut uusille yrittäjille. Ne eivät juuri lainkaan suuntaudu kasvuyrittäjyyden tukemiseen. Kuitenkin jo yritystä perustettaessa pitäisi kasvustrategia olla mietittynä ja tähän pitäisi tarjota tukea.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

En todellakaan usko, että yrittäjäkoulutus menee hukkaan silloin, kun koulutettavat hakeutuvat siihen omasta kiinnostuksestaan. Epäilen vain, että oppi menee huonosti perille sellaisille, jotka istuvat vastentahtoisesti sellaisilla pakollisilla luennoilla, jotka he kokevat omalta kannaltaan täysin tarpeettomiksi. Toivottavasti olen väärässä.

Ja ainakin sen verran olen valmis tarkistamaan kantaani, että liiketaloudelliseen osaamiseen on varmasti hyvä panostaa. Sen voi toivoa synnyttävän vastaanottajissa jonkinlaisia talouden toiminnan perusteisiin suuntautuvia oivalluksia. Vähäisempikin keskustelujen seuraaminen nimittäin paljastaa, että liiketalouden perusteiden ymmärtäminen on yleensä ottaen luvattoman heikkoa. (Tästä muuten voisi heittää huomautusta Vihreidenkin suuntaan).

Toimituksen poiminnat