Päivähoidon leikkaukset heikentävät työllistymismahdollisuuksia
“Mullon vain kaksi kättä!” huusi monituhatpäinen ihmismassa eilen Helsingin keskustassa. Valtavaksi paisunut mielenosoitus näytti konkreettisesti, että varhaiskasvatuksen laatu on asia, jonka todella moni ottaa tosissaan.
Eikä ihme, sillä hallituksen suunnittelemat päivähoidon heikennykset eli ryhmäkokojen kasvattaminen sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen koskettaisivat toteutuessaan tavalla tai toisella valtaosaa Suomen lapsiperheistä.
Ajatus ryhmäkokojen kasvattamisesta osoittaa todellista perehtymättömyyttä päivähoidon arkeen. Ainakin Helsingissä monen päiväkodin seinät pullistelevat jo nyt lapsimäärästä. Valtioneuvoston avokonttorista käsin katsottuna lapset saattavat olla pelkkiä laskennallisia yksiköitä, mutta kun oikeasti lähdetään pyyhkimään peppuja ja pukemaan kuravaatteita, sillä on vissi merkitys, kuinka monta muksua hoitajaa kohden on.
Lasten hyvinvoinnin lisäksi suunnitelluilla päivähoidon leikkauksilla on negatiivisia vaikutuksia myös lasten vanhempien työllistymismahdollisuuksiin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamissuunnitelma haiskahtaa pahasti siltä, että nyt on tehty aika pitkälle metsään meneviä perusoletuksia työsuhteiden laadusta ja perheiden kokoonpanosta.
Kas kun tämän päivän Suomessa kaikki työsuhteet eivät ole mallia vakituisella sopimuksella kahdeksasta neljään. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna jo neljännes (26 %) palkansaajista oli muunlaisessa kuin kokopäiväisessä jatkuvassa työsuhteessa, ja kaikista työllisistä 7 % työskentelee yksinyrittäjinä.
Kun työttömän lapsilta poistetaan oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, miten toimitaan niissä tilanteissa, kun vanhempi tekee pätkätöitä? Loppuuko kokopäivähoito aina siinä kohtaa, kun vanhempi on kahden pätkän välissä työttömänä? Esimerkiksi opettajillahan on nykyisin hyvin yleistä, että työsuhde katkeaa kesän ajaksi.
Toki lapset voivat olla kotona kesällä, mutta entäs, kun vanhemman pitäisi päästä taas syksyllä töihin? Ainakin Helsingissä on kokopäiväisen päivähoitopaikan saaminen todella kiven alla, ja pahimmassa tapauksessa lapsi joutuu vaihtamaan päiväkotia paikan saadakseen.
Tämän päivän Suomessa myöskään kaikki perheet eivät ole mallia isä, äiti ja 1,8 lasta. Miten toimitaan uusperheiden kohdalla, kun lapset asuvat vuoroviikoin kahdessa kodissa? Jos vanhemmista se, jonka luona lapsi on kirjoilla, on työttömänä tai vanhempainvapaalla, meneekö lapselta hoitopaikka? Mitä tekee silloin se työssäkäyvä vanhempi? Lopettaa työnteon? Tapaa lastaan vain viikonloppuisin?
Entäpä yksinhuoltajat? Jos työtön yksinhuoltaja olisi saamassa työpaikan, haluaako hallitus todella, että työpaikka jää vastaanottamatta päivähoitopaikan puuttumisen vuoksi?
Kun sosiaali- ja terveyspalveluista leikataan, se yleensä aiheuttaa lisäkustannuksia muualla. Niin paljon kuin viime vuosina onkin saarnattu kestävyysvajeesta, hallitus on ilmeisesti varautunut maksamaan sen lisälaskun, kun yhä useampi perheellinen jää kotiin työttömyysturvan varaan. Puhumattakaan siitä lisälaskusta, joka syntyy, kun sekä lapset, vanhemmat että hoitajat uupuvat päivähoitopompotteluun.
Toivon todella, että vaikka hallitus pitäisi linjansa tässä asiassa, kotikaupungissani Helsingissä toimitaan Emma Karin ja Sanna Vesikansan ehdotuksen mukaisesti ja jätetään typerät leikkaukset tekemättä.
Pitää etsiä uusia innovatiivisia ratkaisuja. Nykytilanne on ehkä surkein mahdollinen kun päiväkotiin voi laittaa lapsen missä tahansa tilanteessa. Päivähoito on yksi kalleimmista julkispalveluista mitä täällä tarjotaan. Helsingissä hinta veronmaksajille on jossain puolentoistatonnin kuukausihujakoilla. Ja subjektiivinen oikeus heittää lapsi toisten hoidettavaksi nimenomaan aiheuttaa ne ruuhkat. Kotihoitoon ei ole edes mitään taloudellista kannustinta.
Kyllä, työtönkin voi tarvita vapaapäiviä lapsenhoidosta ja lapsi voi tarvita tarhaa päästäkseen leikkimään muiden mukuloiden kanssa. Mutta mikään ei sano että sen täytyy olla 7-17 viitenä päivänä viikossa. Se tarha voi hyvin olla vaikka 2,5 päivää viikossa. Tai se voi olla toimintaa jossa kaupunki tarjoaa tilat ja lastentarhanopettajan mutta vanhempien pitää tulla paikalle hoitamaan lasta.
Ihmisten pitää ottaa järki käteen ja miettiä miten näitä asioita voidaan fiksusti hoitaa. Nämä palvelut ovat kalliita. Itsekin maksan kuukaudessa vähemmän veroa kuin mitä pelkkä lapsen päiväkoti kustantaa. Kyllä se saa funtsimaan asiaa myös niiden kannalta jotka tämän lystin joutuvat oikeasti kustantamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti siis oletat, että työttömyys on aina pysyvä tila? Tuossa tekstissä luettelin useitakin esimerkkejä siitä, ettei asia ole niin mustavalkoinen. Lähtökohtaisesti politiikassa työttömyyteen pitäisi suhtautua väliaikaisena tilana, josta pyritään pois. Se on kansantalouden kannalta suorastaan välttämätöntä. Työllistymisen esteitä pitää raivata pois, ei lisätä. Kokopäiväisen päivähoitopaikan puuttuminen on konkreettinen este työllistymiselle. Mihinkäs muksun laitat työpäivän ajaksi, jos hoitopaikkaa ei ole? Kun kokopäiväisen hoitopaikan menettää, sitä ei noin vain saa takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Osalle työttömyys on ikuinen tai ainakin pitkäaikainen tila. Mutta tarkoitin sitä että systeemiä pitää pohtia alusta alkaen uusiksi. Miten vastataan ihmisten tarpeisiin heittämättä hupenevia resursseja liikaa hukkaan?
Pitäisikö yhteiskunnan luoda systeemejä joissa lapselle löytyy hoitopaikka vaikka seuraavaksi päiväksi kun tarvitaan? Tai jotakin muuta vastaavaa. Takuulla kaikkien lasten tarhaaminen kaikissa olosuhteissa ei voi olla se optimaalinen vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta lapsen etu ei toteudu, jos häntä riuhdotaan edestakaisin hoitoon ja hoidosta pois sen mukaan, onko pätkätöissä tai freelancerina työskentelevä vanhempi töissä vai väliaikaisesti työttömänä. Lapset muodostavat päivähoidossa tärkeitä ihmissuhteita, ja niiden alituinen katkaiseminen ei taatusti tee hyvää.
Varhaiskasvatus maksaa paljon, se on totta. Mutta se on yhteiskunnan investointi tulevaisuuteen – se luo alkupolun lasten kasvamiselle yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittavat perustaidot yhteiskunnassa toimimiseen. Päiväkoti ei ole narikka, johon lapset laitetaan säilöön työpäivän ajaksi.
Ilmoita asiaton viesti