KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Onko paikallinen sopiminen utopiaa?

Sipilän hallitus kaavailee paikallisen sopimisen laajentamista, jotta pk-yritysten olisi helpompi työllistää enemmän ihmisiä. Ensivilkaisulla kaunis ajatus, mutta onko se realistinen?

Ihan alkajaisiksi mietin hallituksen todellisia motivaattoreita. Entisenä työnantajayrittäjänä ja nykyisenä yksinyrittäjänä suhtaudun aina epäilevästi, kun oikeistopuolue ilmoittaa ajavansa jotakin uudistusta pk-yritysten edun nimissä.Tuoreessa muistissa on muun muassa yhteisöveron alennus, jota perusteltiin pienten kasvuyritysten aseman parantamisella, vaikka juuri pienten kasvuyritysten toimintaan sillä oli korkeintaan marginaalinen vaikutus.

Paljon enemmän merkitystä pk- ja etenkin kasvuyrityksille olisi sillä, jos veroja ei tarvitsisi maksaa ennakkoon vaan toteutuneen tuloksen mukaan ja silloinkin ainoastaan yrityksestä ulos voitonjakona maksettavasta osuudesta.

Mutta takaisin paikalliseen sopimiseen. Kuten linkittämässäni Hesarin jutussa todetaan, nykyjärjestelmäkin tarjoaa mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, mutta on niin monimutkainen, että harva pientyönantaja uskaltaa lähteä kokeilemaan.

Nykysysteemin suurin vika on, että se on niin monimutkainen ja täynnä tulkinnanvaraa, että se palvelee aina sitä osapuolta, jolla on varaa parempaan juristiin.

Suurten työnantajien tapauksessa liikkumavaraa on paljon, koska työnantajilla on varaa oikeudenkäyntikuluihin ja korvausmaksuihin. Pienten työnantajien tapauksessa liikkumavaraa on tasan sen verran kuin työnantajan kassa tai oikeusturvavakuutus antavat myöten - usein ei juuri lainkaan. Liittoon kuuluvalla työntekijällä puolestaan on liiton runsaat resurssit käytettävissään.

Jos paikallista sopimista aidosti haluttaisiin edistää, pitäisi ihan ensimmäiseksi perata läpi koko työsopimuslaki ja tehdä siitä huomattavasti nykyistä täsmällisempi. Mitä vähemmän tulkinnanvaraa, sitä parempi oikeusturva kaikilla osapuolilla. Tämä auttaisi etenkin niitä noin 25 000 yritystä, joiden toimialoilla ei ole työehtosopimuksia.

Otetaan esimerkki ensimmäisen luvun kolmannesta pykälästä: “Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi.” Olisi kiva tietää, mitä nämä perustellut syyt voivat olla. Nyt se jää viime kädessä tuomioistuimen päätettäväksi. Vastaavia “perustelluista syistä” -tyyppisiä kohtia on laki pullollaan.

Yksi pahimmista kohdista on seitsemännen luvun toinen pykälä, jossa säädetään henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista. “Asialliset ja painavat” irtisanomisperusteet määritellään mahdollisimman ympäripyöreästi, mutta sen sijaan on määritelty hyvinkin tarkasti, mitkä eivät ole sopivia irtisanomisperusteita. Irtisanomisperusteet eivät sinänsä kuulu paikallisen sopimisen piiriin, mutta antanevat käsityksen lain epämääräisyydestä.

Varsinaisesti hallituksen tähtäimessä vaikuttavat kuitenkin olevan työehtosopimukset, joiden sitovuuden vähentämiseen on koko syksyn ajan yritetty keksiä keinoja. Pk-yrityksille, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon, mutta joutuvat noudattamaan alansa työehtosopimusta, tämä saattaa olla hyvä uutinen. Tai sitten ei.

Jos lakiin ainoastaan kirjataan mahdollisuuksia olla noudattamatta työehtosopimuksia “perustelluista syistä”, se ei auta pieniä työnantajia yhtään enempää kuin nykyinenkään laki.

Toisaalta, kuten edempänä totesin, pienten työnantajien auttaminen ei välttämättä olekaan hallituksen perimmäinen tarkoitus. Tässäkään yhteydessä ei ole ääneen sanottu sitä, että kyllä tällaisesta uudistuksesta hyötyisivät suuresti myös suuret työnantajat. Pienten edun puolustaminen vain on pr-mielessä kannattavampaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Suuret työnantajat ovat ne jotka jo omankin edun takia käyttävät mieluummin TESsejä kuin paikallista sopimista. Tuhansien työsoppareiden neuvottelu joka vuosi uudestaan on homma johon kukaan ei halua lähteä. Samoin large cap-firmoilla vanhalla tessillä eläminen seuraaviin neuvotteluihin ei ole elämän ja kuoleman kysymys.

Pienet ja kasvavat firmat niitä joustoja tarvitsevat. Mikä sitten olisi oikea tapa toteuttaa mahdollisuus niihin niin että kaikki pystyisivät elämään asian kanssa?

Oma ehdotukseni olisi että TESsistä saa poiketa rajoittamattoman paljon (lait toki perälautana) mutta työntekijöiden ei ole pakko suostua niihin. Jos niihin ei suostuta, noudatetaan TESsiä. Samoin ay tarjoaa neuvotteluihin oman asiantuntijansa joka voi perehtyä firman talouteen ja avata sitä selkokielisenä työntekijöille. Tällöin puhutaan faktoilla ja sovitaan jos siihen on edellytykset.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Kyllä paikallista sopimista on ajettu innolla juuri EK:n ja sen jäsenliittojen taholta. Se antaisi suurille työnantajille mahdollisuuden poiketa tesseissä sovituista etuuksista, joita ei liittokierroksilla pystytä neuvottelemaan pois.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Niinno, löytyy noita pörssiyrityksiäkin jotka tekevät isoja tappioita joka vuosi. Tällöin TESsin jousto alas, mikäli henkilöstö sen hyväksyy, on vähintään perusteltua. Mutta ei sielläkään haluta varmasti lähteä yksittäisten työntekijöiden palkkoja tarkastelemaan, vaan nimenomaan yritys tai ammattiryhmä kerrallaan. Pohjana TES.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #3

Paikallisessa sopimuksessa tulee vastaan myös se ettei suomessa ole virallista minimipalkka vaan se on ollut jo vuosia erikseen sovittavissa. Asia kannattaisi korjata pikimiten ennenkuin paikallista sopimusta aletaan vääntämään käyttön tai työnantajille jää mahdollisuus kilpailuttaa ja polkea palkat vaikka kokonaan pois kun maksaahan valtio sosiaaliturvaa elämiseksi. Sosiaaliturva rakeaisi taas sitten perustulolla.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Yksi erikoinen piire tässä paikallinen soppari keskustelusa on vetoamin siihen että joka alalla on sama tessi, todellisuudessa joka toimialalla on oma eikä sak ole sama kuin ammattiliitto vaan on ammattiliittojen keskusjärjestö. Jotkut saattavt myös vedota siihen ettei ay-liike olisi saanut mukamas aikan mitään merkittävää. Joko kyseessä on paikallista sopimusta vaativien tietämättöyys tai tahallinen vääristely.

Toimituksen poiminnat