*

KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Kilpailukykysumutus

Helsingin Sanomat uutisoi tänään kyselystä, jossa suomalaisilta oli kysytty valmiutta työehtojen huononnuksiin. Jutun otsikon mukaan enemmistö suomalaisista olisi valmiita luopumaan vuodeksi palkankorotuksista, jos se auttaisi luomaan lisää työpaikkoja.

Kyselyn taustalla on työmarkkinajärjestöjen niinsanottu kilpailukykysopimus (Mihin muuten katosi aiempi nimi yhteiskuntasopimus?), jossa sovittiin keinoista, joilla suomalaista vientiteollisuutta avitetaan vauhtiin.

Hesarin juttu ja kyselyn kysymyksenasettelu jatkavat samalla retorisella linjalla, jota on toisteltu eri tahojen toimesta koko viime syksy ja tämä kevät: teollisuuden kilpailukykyä pitää parantaa, jotta saadaan lisää työpaikkoja. Mutta ovatko keinot ja ääneen lausutut tavoitteet linjassa keskenään?

Kun kilpailukykysopimuksen keskeisiä ehtoja katsoo, näyttää varsin selvältä, ettei sopimuksen päätavoite suinkaan ole työpaikkojen lisääminen. Kun työaikaa pidennetään ja työnantajien kustannuksia vähennetään, lopputulos on se, että työnantajat voivat teettää samalla työntekijämäärällä enemmän töitä halvemmalla.

Työpaikkojen lisääntymisen ehdoton edellytys on kysynnän lisääntyminen – hyväntahtoisinkaan työnantaja ei palkkaa lisää tekijöitä, jos tuotteille ja palveluille ei ole ostajia. Palkansaajien ostovoiman heikentämisellä puolestaan on juuri päinvastainen vaikutus, samoin työajan lisäämisellä.

Kun ihmiset tekevät pidempää työpäivää ja käteen jää vähemmän rahaa, se heikentää ennen kaikkea kotimaisten palvelujen kysyntää. Ketkäs Suomessa olivatkaan niitä suurimpia työnantajia? Teollisuusko? No ei, vaan palvelualat.

Vuonna 2013 teollisuuden palveluksessa oli 15 % suomalaisista palkansaajista, kun taas palvelualoilla työskenteli osapuilleen 23 % (luku ei sisällä sosiaali- ja terveyspalveluja). Teollisuuden työpaikat ovat huvenneet tasaisesti – vuodesta 2007 vuoteen 2014 ne ovat vähentyneet lähes neljänneksellä (23 %). Samalla aikavälillä myös palvelualojen työpaikat ovat vähentyneet, mutta vain vajaat kolme prosenttia. (Lähde: Tilastokeskus)

Nyt pitäisi enää ymmärtää, mistä menneisyyden hiilikuopasta kumpuaa tämä ajattelu, että vientiteollisuudella on yksin työllistämisen avaimet kourassaan.

Ymmärrän vientiteollisuuden hankalan tilanteen ja sympatiseeraan sitä ihan täysillä. Maailmanmarkkinat ovat epävakaat, kilpailu raakaa ja pahimmat kilpailijat pelaavat ihan eri säännöillä. Sitä en kuitenkaan mitenkään päin ymmärrä, millä tavalla tätä tilannetta helpottaa, jos suomalainen lastentarhanopettaja luopuu lomarahoistaan.

Suomessa on lähes 250 000 työtöntä, ja avoimia työpaikkoja on huomattavasti vähemmän. Se on vakava ongelma, joka pitää ratkaista. Aivan varmasti työnantajien taakan helpottaminen auttaa omalta osaltaan – ainakin poistamaan esteitä niissä tilanteissa, joissa työtä kyllä olisi tehtäväksi, mutta työllistäminen ei tällä hetkellä syystä tai toisesta kannata.

Mutta silti ennen kaikkea työnantajat tarvitsevat kysyntää tuotteilleen ja palveluilleen. Ja juuri kotimarkkinoiden kysyntää “kilpailukykysopimus” on nyt heikentämässä. Mitä vähemmän rahaa suomalaisilla on käytettävissään, sitä heikommin menee kaupoilla, ravintoloilla, hotelleilla, laskettelukeskuksilla, kampaamoilla, kuntosaleilla – sekä myös näille tavaroita ja raaka-aineita toimittavilla teollisuusyrityksillä, kuljetusyrityksillä ja maanviljelijöillä. Ja sitä vähemmän arvonlisäverotuloja kilahtaa valtion kassan.

Suomi ei enää “seiso puujaloilla”, eikä nykypäivän ongelmia voi korjata menneisyyden ratkaisuilla.

Vientiteollisuus tarvitsee apua, se on selvä. Mutta vientiteollisuus on vain yksi osa Suomen taloutta. Yksi koko sopii kaikille -ajattelu ei toimi tässä tilanteessa. “Kilpailukyvyn” nimissä ei saa rapauttaa sitä osaa taloudestamme, joka on paljon suurempi ja paljon enemmän työllistävä. Kotimaisen kysynnän elvyttämisen pitäisi olla juuri nyt prioriteettilistan kärkisijoilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (58 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Plogisi on raakasti myöhässä mitä Suomessa tapahtuu.

Poliisi kirjasi viime vuonna 1 842 uutta talousrikosilmoitusta. Määrä on suurin kymmeneen vuoteen.''

Yrittäjä lopettaa toimintansa, koska kokee sen mahdottomaksi ja aikoo muuttaa maasta pois. Silloin putsataan pöytä ja lähdetään. Muuten sinulle ei jää edes paitaa päällesi.

Kyse ei siten ole yrittäjien ''rikollisuuden'' lisääntymisestä vaan he ovat kuin ''Lääkärit lakossa, pakosta.''

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Yrittäjä joutuu lopettamaan toimintansa, koska yritys tekee tuotetta, jolla ei vain ole kysyntää, vaikka ilmaiseksi annettaisiin. Yrittäjien määrä on kasvanut valtavasti, koska työvoimahallinto pakottaa työttömät ryhtymään yrittäjiksi, vaikka ko. "yrityksellä" ei ole toivoakaan selviämisestä.

Mitä tulee Hesarin kyselyyn, niin sehän perustuu harhakuvaan siitä, että vaihtoehtoina esitetyt toimenpiteet jotenkin toisivat lisää työpaikkoja. Yhteiskuntasopimusta ajavat pitäisikin velvoittaa kunnon vastuuseen esimerkiksi erosopimukseen, jos parin-kolmen vuoden päästä ei olekaan syntynyt luvattuja 40000 uutta työpaikkaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

2009 lähtien kysyntä on vain kasvanut mutta kotimainen tuotanto on romahtanut. Ei meillä ole kysynnässä ongelmia vaan suomalaisessa tarjonnassa. Myös maailmantalous on kasvanut yli kolme prosenttia vuosittain.

Kotimaisen kustannustason leikkaaminen on välttämätöntä ellei joku kiskaise niitä 'parempia tuotteita' taikahatustaan. Se olisi toki hienoa mutta sen varaan on paha laskea.

Palvelut ovat hieno asia mutta aika paljosta me joudumme luopumaan jos teollisuustuotteiden käyttö pitää kokonaan lopettaa.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Minä en ainakaan toivo suomalaisen teollisuuden romahdusta. Sen sijaan toivon enemmän rehellisyyttä ja kaukonäköisyyttä ongelmien ratkaisemiseen. Kotimaan kuluttajien ostovoiman heikentäminen iskee nopeasti kotimaiseen vähittäiskauppaan ja palveluihin, ja sen positiiviset vaikutukset vientiteollisuuden kasvuun ovat varsin spekulatiivisia.

Metsä- ja konepajateollisuuden tuotantoa on siirtynyt Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan, koska niille on siellä suuret ja kasvavat kotimarkkinat ja lisäksi vahvasti paikallista tuotantoa suosivat tullit ja kotimaisuusvaatimukset. Nämä eivät muuksi muutu, vaikka sairaanhoitajat maksaisivat Suomessa siitä, että saavat olla töissä.

Terästeollisuus on vaikeuksissa ennen kaikkea siksi, että Kiina dumppaa markkinoille aivan poskettomat määrät ylituotantoa. Tällekään ei suomalainen "kilpailukykysopimus" mahda yhtään mitään.

Vientiä olisi suotavaa tarkastella enemmän siitä näkökulmasta, mikä menee maailmalla kaupaksi ja mitä Suomessa on kilpailukykyisesti mahdollista tuottaa, kuin siitä näkökulmasta, miten saadaan mahdollisimman pitkään tekohengitettyä perinteisten tuotteiden valmistusta. Esimerkiksi ympäristölle haitallisten verotukien vähentämisellä luotaisiin tervettä insentiiviä panostaa ilmastonmuutosta torjuvien ratkaisujen kehittämiseen (muuallakin kuin teollisuudessa). Näille on 2000 miljardin euron maailmanmarkkinat, joista suomalaisten ote lipsuu kovaa vauhtia.

Juhani Kahela

Voistko suuressa viisaudessasi sanoa mitä tuotteita voi Suomessa valmistaa niin, että niitä ei voi missään muualla valmistaa edullisemmin.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #35

Ihan kaikissa tuotteissa se edullisin hinta ei ole "se juttu".

Vaan moni muu asia.

Kuten palvelun laatu,

ekosysteemin toimivuus,

uudet ideat vanhoista tuotteista,

äänenlaatu

asiakaskokemus

uutta tehokkuutta,

jne.

Monikaan noista ei ole lähellekään halvin kategoriassaan.

Miksi edes pitäisi yrittää kilpailla vain hinnalla?

Juhani Kahela Vastaus kommenttiin #36

Ihan muutama kommentti. Montako kertaa olet seisonut asiakkaan edessä Intiassa tsi Brasiliassa kuulemassa asiakkaan tuomiota. Muualta saa edullisemmin. Ekosysteemiin vetoaminen synnyttää säälinsekaisia katseita. Palvelun laadusta ei paljon kannata puhua, sillä suomalainen lakkoherkkyys on laajast tiedossa. Maailmalla on rahaa oleellisesti vähemmän käytettävissä kuin meillä. Et todennäköisesti teetä pukujasi räätälillä. Syy rahan puute eli hinta on väärä. Kauppatiliastot ja niiden kehitys kertovat kovan totuuden eivät ideologiset mielipiteesi. Muuten luettelostasi ei löytynyt yhtään nimettyä tuotetta vaan kauniita sanoja. Yrittäjänä voin kertoa, että jokaisen rahoittamani tuotteen sarjavalmistus on muualla. Syy Suomen kustannustaso. Viimeisiin siirtyi Ohioon pari vuotta sitten.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #42

Olen kyllä tavannut hinnasta tinkineitä Intialaisia. Silloin, jos on lähdetty hinnalla kilpailemiseen, ei tilanne ole helppo. Tosin yksityishenkilönä silloin myin.

Brasiliasta lähtöisin olevaa myyjää olen ihaillen seurannut. Hän myi Sveitsissä valmistettua tuotetta, jossa tärkein ominaisuus ei ollut tuotteen hinta. Vaan moni muu asia. Mm. tekninen etumatka, käyttövarmuus, asiakasreferenssit jne.

Ekosysteemin rakentaminen ei ole helppoa. Apple on siinä onnistunut. Ja yrityksen arvonkehitys on ollut melkoinen. Moniko Applen ostaja tinkii 800 euron puhelimen hinnasta?

Ymmärrän kyllä täysin, mistä kirjoitat. Suomen kustannustasoonhan vaikuttaa moni muukin asia, kuin palkat. Verotus, palkan sivukulut, pienyritykseltä vaadittu bisnkekseen liittymätön paperityö, toimitilojen hinta, asiakasvirtojen määrä suhteessa kustannuksiin jne.

Ja palkkoihin Suomessa vaikuttaa mm. asumisen hinta. Ja polttoaineen hinta.

Jos palkkoja lasketaan, väistämättä tuotot asunnoista pienenevät. Jos siis muut kustannukset pysyvät samana. Tai sitten ruuan hinnan on pakko laskea. Koska ihmisten ostovoima on jo nyt aika lailla kehnonlainen Suomessa. Jotenkin omienkin kokemusten perusteella vaikuttaa aika lailla faktalta tämä.

Riskinä Suomessa saattaa olla deflaatiokierre. Japanissa deflaatio vaikuttaa olleen tuhoisaa.

Luettelossa siis oli viittauksia moneen menestyneeseen firmaan:

  • Kone tekee hissejä. Ja myy palveluna hissien ylläpitoa.
  • Futurice myy (Suomesta käsin) huippuluokan palveluita ympäri Eurooppaa.
  • Relex tekee maailman parasta logistiikkaketjun ohjaussoftaa. Suomesta käsin.
  • Genelec tekee huippuluokan kaiuttimia. Suomesta käsin.
  • Vipukirves oli pienenä teknisenä innovaationa listalla.
  • Nokia yritti ekosysteemin rakentamista (Ovi palvelu). Ilmiselvästi väärillä askelmerkeillä ja myöhässä. Apple onnistui oman ekosysteeminsä rakentamisessa. (App Store, iTunes jne.) Viime aikoinahan Nokia on ottanut uutta suuntaa, joka vaikuttaa olevan paremmin valittu.

Tanskasta on esimerkki firmasta, joka on tehnyt aika pitkään asioita eri tavalla. B&O on siis perustettu vuonna 1925. Ja edelleen tekee menestyvää liiketoimintaa. Esimerkkinä B&O:n erilaisesta ajattelusta heidän radionsa vuodelta 1939, jonka radion näin Designmuseossa Kööpenhaminassa.

Ja B&O vaikuttaa menestyvän edelleen. Ja vaikuttaa kyllä siltä, että he kilpailevat aika lailla jollain muulla, kuin hinnalla.

En vähättele lainkaan sitä, mitä teettekään. Ja tiedän omasta kokemuksestakin, että Suomessa on yrittämisen tie helposti turhan röpelöinen. Osin johtuen siitä, että kotimainen ostovoima on turhan heikko. Eli Suomessa ei ole maailman helpointa saada tuote myymään kotimarkkinoilla.

Seurauksena moni startup on nykyään Suomesta alusta asti "born global". Eikä siis mitenkään päälleliimattuna strategiana.

Se mitä tahdon sanoa, on, että Suomen ongelma ei ole pelkästään palkkataso tai hintakilpailukyky. Esimerkiksi kuluttajan heikko ostovoima on yksi systeeminen ongelma.

Moni asia vaikuttaa Suomessa yhtäaikaa niin, että niitten nettovaikutuksena Suomella ei ihan lujaa mene.

Systeemisiä ongelmia Suomella on monia. Niihin tarvitaan systeemisiä ratkaisuja. Ja systeemisiä työvälineitä.

Ja kyllä, myönnän, että minulla on pikkuisen taipumusta tietynlaiseen ideologiaan: Minusta on oikein hyvä, että Suomi säilyy ja kehittyy paremmaksi maaksi ihmisen asua, elää ja yrittää.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Tarjonnassa on tosiaan vikaa. Mehän teemme tuotteita, joissa työkustannusten osuus on niin pieni, että vaikka siirryttäisiin orjatyöhön, niin ne eivät menisi kaupaksi. Ei kukaan ole sanonut, että niitä parempia tuotteita voitaisiin kiskoa taikahatusta. Kyllä se edellyttää pitkäjänteistä työtä, kuten esimerkiksi Nokian tapauksessa. Nokian puhelimet syntyivät kahdenkymmenen vuoden kehitystyön tuloksena, mutta ne tuhottiin muutaman vuoden kyvyttömällä johdolla. Tutkimuksen ja koulutuksen alasajo ei mitenkään palvele järkevää tuotekehitystä.

Palkkojen alasajo voi lämmittää hetken, kuten housuihin laskeminen pakkasella, mutta sitten tulee entistä kylmempi. Emmekä me mitenkään joudu luopumaan teollisuustuotteiden käytöstä, me vain joudumme käyttämään muiden tekemiä tuotteita.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tuo työkustannusten alhainen osuus on yleinen virhekäsitys kun tutkitaan yhden yrityksen palkkojen suhdetta liikevaihtoon. Palkat kuitenkin kumuloituvat arvoketjussa ja pikemmin pitäisi tutkia palkkojen suhdetta tuotettuun arvonlisään. Tai käydä koko arvoketju läpi.

Suomessa teollisuuden päätoimialoilta ainoastaan kemian osalta työvoimakustannukset ovat hitusen alle puolet arvonlisästä. Metallilla ja metsäteollisuudessa esimerkiksi työvoimakustannukset ovat noin 70-80% tuotetusta arvonlisästä.

Palkat ovat merkittävä kustannuserä.

Tutkimusta ja koulutusta ei olla ajamassa alas. Joskin olen samaa mieltä että sieltä ei pitäisi leikata. Koulutus on sekä tasa-arvoisen että kilpailukykyisen maan peruspilareita ja luulisi että sitä haluttaisiin tukea koko poliittisen spektrin läpi.

Olen itsekin ollut kehittämässä teollisuustuotetta. Meillä meni kaksi vuotta ennenkuin saimme firmasta senttiäkään palkkaa. Siihen asti kun tuloja rupesi tulemaan jouduimme tulemaan toimeen vähällä. Suomenkin on ehkä syytä opetella tulemaan toimeen vähemmällä siihen saakka että kassakone rupeaa kilisemään.

Käyttäjän AriKananen kuva
Ari Kananen

http://blogit.image.fi/vesanlinja/huuhaata-helsing...

Jos opistoilla on varaa tuhlata rahaa huuhaahan niin joutaa leikata löysät pois.

Juhani Kahela

Nokiankin menestys perustui osaltaan siihen, että tuotantolaitokset olivat muualla kuin Suomessa. Sama pätee esimerkiksi Koneeseen. Suomen tauti sodan jälkeen parantui lääkkeellä nimeltä devalvaatio. Lääkekuureja nautittiin toistakymmentä kertaa. Nyt lääke on saanut uuden nimen. Palkkojen alentaminen. Se ei käy, vaikka se on parantanut Irlannissa ja Espanjassa. Kreikan tie, Kreikan tie...

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Pekka hyvä, ongelma on aika simppeli. Missä maailmassa me eletään finanssitalouden vai reaalitalouden ehdoilla.

Globaalius on itseasiassa pelkkä myytti, vähän kuin maapallo on litteä. Siitä pidetään kiinni ja finanssitalous rakentaa omaa sosilaismiaan sen varaan.

Reaalitalous no, se on vain relistista.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Työttömiä ei ole n. 250 000. Jätetään tämä tilastokeskus sivuun, kun eivät kerro oikeaa tietoa. Täysin työttöminä on 361 000.

TEM:in työllisyyskatsaus Helmikuu 2016 tiivistettynä:

"Työnhakijoiden kokonaismäärä lisääntyi

Helmikuun lopussa työ­ ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 649 300
työnhakijaa, mikä on 29 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työnhakijoista oli miehiä 340 000 ja naisia 309 300. Miesten määrä lisääntyi vuoden takaisesta tilanteesta 10 900:lla ja naisten 18 100:lla.

Työnhakijoista oli työssä olevia 148 800, joista 129 300 oli yleisillä työmarkkinoilla ja 19 500 työ­ ja elinkeinohallinnon palveluilla työllistettynä. Työvoimaan kuulumattomia työnhakijoita oli 128 600, joista 35 200 oli työllistymistä edistävässä palvelussa ja 60 500 koulutuksessa. Työnhakijoista oli työttömiä työnhakijoita 361 000, mikä on 5 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Työttömistä työnhakijoista
oli helmikuussa kokoaikaisesti lomautettuja 30 500 eli 500 vähemmän
kuin tammikuussa. Edellisen vuoden helmikuusta kokoaikaisesti
lomautettujen määrä väheni 4 300:lla. Lyhennettyä työviikkoa tekeviä
työnhakijoita oli lisäksi 10 900, mikä on 1 400 enemmän kuin vuotta
aikaisemmin."

Jos TEM:in katsauksesta putsataan pois epäolennaiset, niin työttömiä olisi puoli miljoonaa.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

No tuohan lähinnä entisestään korostaa sitä pointtiani, että työttömien suuri määrä on vakava ongelma.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#6
Kyse on Kaisa enemmän Suomen valtion ongelmista, eikä yksittäisen yrittäjän ongelma.

Yrittäjät ovat muuttaneet muualle jatkamaan ammattiaan. Ei meidän yrittäjien asia ole valtiontalous. Se kuuluu maan hallitukselle.

Yrityksen hallitus taas katsoo asiat omalta kannaltaan.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Eikö valtiontalouden heikko tila ole myös yrittäjän ongelma? Jos julkinen talous olisi kunnossa, voisi hallitus päättää kuluttajien ja/tai yritysten verotuksen alentamisesta, mikä lisäisi toimeliaisuutta taloudessa, mikä lisäisi yrittäjän tuloja...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#11
Yrityksen johto ja hallitus ajaa oman yrityksensä etua ja politiikkaa. Patruunoiden aika on ohi, jolloin yritys hoiti myös sosiaalipolitiikkaa.

Yritys hoitaa omat velvoitteensa omistajille ja päättää omasta toimintaympäristöstään, kuten olemme Suomessa huomanneet.

Yritykset muuttavat pois, koska niile ei ole tilausta Suomessa. Valtion asia on hoitaa toimintaympäristö houkuttelevaksi. Siihen ei yritys voi vaikuttaa.

Jukka Laine Vastaus kommenttiin #21

Eläkepommi iski Suomeen. Kasvunäkymät katosivat muutamaksi vuosikymmeneksi. Nyt maksetaan siitä että on aina menty sieltä mistä aita on matalin.

Julkistalous joutuu säästämään ja verottamaan yritykset muualle verosuunnittelun piiriin. Suomalainen on kovapäinen. Ei usko ennenkuin näkee. Muutenhan olisi tehty uudistuksia jo kauan sitten.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Matematiikka, nimittäin peliteoria, vahvistaa sen, että aina ei kannata olla 100% itsekäs. Toisinaan puhdas itsekkyys ampuu omaan jalkaan.

Esimerkki:

Jos palkkoja alennetaan, (itsekkäästi optio-ohjelman tms. vuoksi), kuluttajilla on vähemmän rahaa käytettävissään ja kulutuskysyntä vähenee. Ja kas, työpaikkoja ei synnykään. Ihmisillä ei olekaan rahaa ostaa palveluita. Ei auta, vaikka kuinka pientä osaa henkilöstöstä palkitaan optioilla tai bonuksilla. Se pienelle porukalle päätyvä raha ei kulkeudu riittävissä määrin kiertämään kansantalouteen.

On kaikille eduksi pelata myös yhteispeliä.

On toimijoita, jotka ovat pääosin itsekkäitä lähes kaikessa mitä he tekevät. Tämänhän me kaikki tiedämme. Kuinka itsekkäät toimijat päihitetään? Helposti. Yhteistyöllä. Tässä videolla ajalla 10:00-12:45 esimerkki siitä, kuinka yhteistyö on voittava strategia. Vaikka siis lähes kaikki muut toimijat olisivat 100% itsekkäitä.

Yhteistyö on valinta. Valitsen tehdä myös yhteistyötä.

Matematiikan osa-alue peliteoria ja simulaatiomallit vahvistavat yhteistyön hyödyllisyyden.

Yhteistyössä on voimaa!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #22

#22
Ongelmat pitäisi tunnistaa. Suomessa on pienet nettopalkat suhteessa esim. Viroon.

Suomen kilpailukyky on tuhottu suurilla nimellispalkoilla, joilla ei ole mitään tekemistä ostovoiman kanssa.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Julkinen sektori on myös merkittävä yritysten tuotteiden ja palvelujen ostaja. Mitä heikompi julkinen talous, sitä vähemmän varaa investointeihin ja hankintoihin.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #26

Ja julkinen sektori ostaa palvelunsa rahalla. Joka jää parhaimmillaan kiertämään Suomeen.

Ja työllistämään Suomessa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Valtiontalouden heikko tila on myös yrittäjän ongelma, mutta yrittäjällä on myös keinoja ratkoa niitä ongelmia, joita siitä yrittäjälle aiheutuu. Yritys voi siirtää tuotantoaan ulkomaille, se voi laajentaa ulkomaisia toimintojaan ja supistaa kotimaan toimintojaan ja lopulta, se voi siirtyä kokonaan ulkomaille. Ja kaikista näistähän meillä on esimerkkejä. Niinpä yrittäjän ongelmista tulee myös valtion ongelmia. Ja valtiolla ei ole vastaavia keinoja niiden ongelmien ratkaisemiseen.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #39

Lisäksi yrittäjällä on laaja valikoima erilaisia strategisia valintamahdollisuuksia.

Mm. differointi on yksi strateginen valinta. Tehdä asioita fiksusti eri tavalla.

Strategia on kyllä käsitteenä usein ymmärretty aika lailla väärin.

Suomessakin.

Juhani Kahela

Yrittäminen ei perustu jossitteluun vaan kylmiin numeroihin. Suomen valtion tila ja tulevaisuuden näkymät ilman ohjausta kelluvassa laivassa antaa yrittäjälle vain yhden toimintatavan. Pois Suomesta ja äkkiä. Miksi jäädä odottamaan, että pankki vie asuntosi ja talouskatastrofi perheesi?

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #53

Ajatella voi monella tavalla. Ja tehdä voi myös monella tavalla. Ehkä Suomella onkin toivoa paremmasta.

Ja en toivolla viittaa haihatteluun tai "nami-nami-pusi-pusi" -positiiviseen ajatteluun. Vaan ihan päätökseen katsoa faktat faktoina ja toimia niiden mukaan. Ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Siis vaikka vain päättää uskoa. Tästä kertoo amiraalin tarina sotavankeudestaan nimellä "Stockdale paradox".

Tässä samasta tarinasta lisää tekstimuodossa.

Strategiatyö siis ei ole jossittelua, mikäli siihen viittasit. Ja useimmin taustalla on paljon laskentaa. Se on siis ihan kovaa työtä. Ja kuten linkitetty kirjoitus osoittaa, strategiatyötäkin on fiksua päivittää, koska maailma muuttuu.

Ehkä niinkin voi ajatella, että voi käyttää niitä välineitä mitä on sillä tavoin, että hakee ratkaisua, jossa mahdollisimman moni Suomessa onnistuu paremmin. Uskon, että se on mahdollista.

Se on yksi motiivini hakea toimivampia ratkaisuja mm. täällä kirjoittamalla.

Yhteistyöllä se onnistuu Suomessakin varmimmin.

Juhani Kahela Vastaus kommenttiin #54

Olen strategiatyöni tehnyt ja laskenut paljon. Reaalinen tulos oli, että Suomessa ei kannata tuottaa mitään, jonka voit tuottaa ulkomailla. Viimeisimmän laskelmani tulos oli Ohioon. Mitä omien laskelmiesi mukaan kannatta tuottaa Suomessa. Muutakin kuin kauniita ajatuksia ihmeparantumisesta.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #55

En ole tainnut kirjoittaa mitään ihmeparantumisesta. Mihin oikein viittaat? Sotketko nyt asioita tai kirjoittajia keskenään?

Ehkä teidän nimenomaisessa tilanteessanne ratkaisunne oli oikea. Se on hyvin mahdollista.

Silti:

Jos myytte tuotteitanne Suomessa, niin kuinka myyntiinne mahtaa vaikuttaa suomalaisten ostovoima?

Eli kääntäen:

Jos ajateltaisiin, että liian moni firma päättäisikin siirtää kaiken tuotantonsa pois Suomesta, mitä Suomessa sitten enää myytäisiin? Eipä paljoa mitään. Koska Suomessa ei juurikaan enää olisi ihmisiä, joilla on ostovoimaa.

Olisiko niin, että jos myy tuotteita tai palveluita Suomessa on ehkä fiksua kannattaa kasvavaa liiketoimintaa ja tuotantoa ja työllisyyttä Suomessa? Koska ostovoima.

Yllättävän moni firmahan tuottaa monenlaisia asioita Suomessa. Linkittämäni lista on pieni esimerkki firmoista, jotka toimivat kannattavasti Suomesta käsin. Niitä ei voi kyllä faktoina kiistääkään.

Keskustelu tästä ei vaikuta etenevän, joten toivotan mukavaa päivänjatkoa.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Yhteiskuntasopimuksen kustannusten leikkaus on tärkeintä julkisen puolen palkoista ja pitkistä lomista. Nehän lähtee silloin juuri sieltä mihin valtio ja kunnat tarvitsee säästöjä. Eli kyllä sairaanhoitajien ja vastaavien osallistuminen on tärkeää.

Yksityisellä puolella auttaa paikallinen sopiminen ja joustot. Tietysti myös byrokratian purku ja yrittäjäilmapiirin parantaminen. Tietysti palkkakustannuksilla on sielläkin merkitystä mutta tuotteet ja kilpailukyky ratkaisevat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minusta on omituista puhua "kilpailukyvystä". Ei palkkoja alentamalla synny mitään kykyjä.

Nikolas Drosdek

Taidat käsittää sanan tarkoituksen hieman väärin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä sinä sitten tarkoitat sanalla "kyky"?.

Nikolas Drosdek Vastaus kommenttiin #16

Hintakilpailukyky tarkoittaa kykyä kilpailla muita tuotteita vastaan hinnalla, palkkakustannukset ovat osa valmistuskustannuksia, joten palkkakustannusten lasku parantaa kykyä kilpailla hinnalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Tarkoitan, että hintakilpailu ei mielestäni ole mikään kyky.
Kyvyllä tarkoitetaan yksilön ominaisuutta.

Nikolas Drosdek Vastaus kommenttiin #18

Kyky on ominaisuus, joka voi olla niin ihmisellä kuin yritykselläkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Kuluttajilla voi olla kykyä punnita ostopäätöksiään enemmän tai vähemmän rationaalisesti.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

"Kun ihmiset tekevät pidempää työpäivää ja käteen jää vähemmän rahaa, se heikentää ennen kaikkea kotimaisten palvelujen"

Tässä oiva esimerkki vihervasureiden "loogisesta" talousajattelusta. Ei päätä ei häntää!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minusta työajan pidentämisessä on moraalinen ongelma. Duunari maksaa nytkin itsensä lisäksi toiselle suomalaiselle (joka ei tee töitä) suunnilleen saman elintason kuin mitä saa itsekin. Jos mieluummin lisättäisiin sitä työaikaa ottamalla kortistosta porukkaa tekemään töitä. Julkiselle puolelle voisi ottaa porukkaa hommiin ilman lisäkustannuksia. Osa-aikaisesti sosiaaliturvaa vastaavalla palkalla.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Tuossa on nyt vain se pikkanen ongelma, että niihin julkisen sektorinkin hommiin tarvitaan koulutusta ja ammattitaitoa. Kyllä minä ainakin haluan, että lapsiani hoitavat ja opettavat koulutetut ammattilaiset, jotka saavat työstään palkkaa, joka riittää elämiseen. Sama terveydenhuollon, poliisien, palokunnan jne. kohdalla.

Mielelläni kyllä myös näkisin sen päivän, kun nämä koulutetut ammattilaiset saisivat keskittyä varsinaisiin hommiinsa sen sijaan, että esimerkiksi kärvistelevät ala-arvoisesti hoidetun tietohallinnon kanssa. Voisi se tuottavuuskin samalla parantua.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #28

'Palkka joka riittää elämiseen' ei oikein tarkoita mitään. Maailmalla aika pienikin palkka 'riittää elämiseen'. Ja se suomalainen sosiaaliturvakin riittää elämiseen ihan todistetusti.

Hanttihommiakin riittää kyllä kaikille innokkaille ja vähemmän innokkaille.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #29

Missä niitä hanttihommia on ?

Sellaisia hanttihommia, joilla pystyy maksamaan asunnon, lämmön, ruuan ja vaatteet.

Ja lisäksi myös lasten kustannukset. Jos lapsia siis on.

Jos hanttihommia on Helsingissä ja asunto Iisalmessa, on yhtälö aika vaikea. Tai päinvastoin.

HUS on tähän yhtälöön keksinyt ratkaisun: Oma asuntojen rakentaminen. Sairaanhoitajillakin maksaa asuminen pääkaupunkiseudulla. Ihan rahaa siis.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #31

Helsingin seudulla oli esimerkiksi viime vuoden lopussa 35.000 avointa työpaikkaa. Lisäksi kunta voi keksiä lisää niille jotka eivät pärjää työmarkkinoilla.

Tuo työsuhdeasuntojen rakentaminen on hyvä juttu. Helsingissä lisääntyy nyt yhtä aikaa työpaikat, Työlliset ja työttömät. Työpaikat ja työttömät lisääntyvät nopeammin kuin Työlliset. Eli tässä on systeeminen virhe.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Mikäs tuossa nyt on vaikeaa ymmärtää? Kun ihmisillä on vähemmän rahaa ja vähemmän vapaa-aikaa, se on pois vapaa-ajan palvelujen käytöstä ja myös kotitalouksien hankinnoista.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Ja kaiken lisäksi: Kansantalous ei ole nollasummapeliä. Se on selkeä väärinkäsitys, joka monella on: Eli että jos palkat nousevat, se olisi joiltain peruuttamattomasti pois. Näin ei useimmiten ole.

Koska:

Palkan lisäys lisää systeemissä kiertävän rahan määrää. Ja työllistää.

Eli kääntäen: Palkan alennus on pois kaikesta muusta kulutuksesta. Ja lisää työttömyyttä. Eläkkeiden ja sosiaaliturvan vähentäminen vähentävät myös kiertävän rahan määrää.

Kerran vielä:

  • Virkamies ostaa palkallaan ruokia, tavaroita, vaatteita ja palveluita.
  • Startup-yrittäjä ostaa palkallaan ruokia, tavaroita, vaatteita ja palveluita.
  • Työntekijä ostaa palkallaan ruokia, tavaroita, vaatteita ja palveluita.
  • Eläkeläinen ostaa ruokia, tavaroita, vaatteita ja palveluita.
  • Opiskelija ostaa ruokia, tavaroita, vaatteita ja palveluita.

Jne.

Ja jokaisessa kohdassa, kun tavaroita ostetaan tai palveluita tarjotaan on mahdollisuus työllistää.

Kun ihmisillä on rahaa, jolla maksaa.

Erittäin yksinkertaista.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Olin 1990-luvun puolivälissä IBM:n pääkonttorilla työssä Tanskassa. Ja ihmettelin, että miten Tanska voi toimia:

  • Tanskassa oli korkeat palkat.
  • Tanskassa oli korkea sosiaaliturva ja
  • Tanskassa oli korkea veroprosentti.

Niin se vain toimi.

Yksi jännä seuraus:
Tanska ja Ruotsi haalivat suuryritysten pääkonttoreita.

Jotka työllistävät. Ja pääkonttoreiden korkeapalkkaiset ihmiset maksavat veronsa Ruotsiin ja Tanskaan.

Ja pääkonttoreiden korkeapalkkaiset ihmiset ostavat palvelunsa ja tarvikkeensa Ruotsista ja Tanskasta. Joka siis myöskin työllistää. Ihan faktahan tämä.

Tanskassa on panostettu korkean jalostusasteen työhön. Josta voikin maksaa hyviä palkkoja. Esimerkiksi Design:iin. Tosin 1990-luvulla rekkakuskikin ansaitsi ihan kunnon palkkaa, samaa, mitä itse sain pääkonttorityöstä. Miten lie nykyisin?

Kävin pääsiäisen aikoihin Koopenhaminassa, mm. designmuseossa. Ja hyvin näyttää Tanskalla pyyhkivän.

Vielä nykyisinkin.

Vaikka on korkeat palkat. Ja vaikka on korkea verotus. Ja on korkea sosiaaliturva.

Kumma kyllä se yhtälö Tanskassa toimii...

Vai olisiko nämä syitä, joiden takia Tanskan kansantalous juurikin toimii?

Koska Tanskassa raha kiertää. Ihmisillä on rahaa ostaa palveluita. Palvelut työllistävät.

Ja palveluita siis ostetaan ja palveluita myydään. Ja työpaikkoja on. Kööpenhaminassa nähtiin mm. ihan aitoja ja oikeita lihakauppoja. Joissa siis palvellaan asiakkaita, ja lihatuotteet leikataan käsipelillä, eikä kaikki ole muoviin käärittyä massamarkkinastyroksipurkkimarkettihuttua. Ja nähtiin toki upeita kahviloitakin, useampia. Torvehallerne oli paikka, jossa saimme kahvilasta iloista palvelua suomenkielellä eräänäkin aurinkoisena aamuna.

Kahvilantyöntekijälläkin on varaa nauttia kahvinsa kahvilassa. Systeemi toimii niin.

Vai onko ehkä niin, että Tanskasta puuttuu tahtotila käynnistää kurjistamisen kierre?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #32

Voi se yhtälö toimiakin jos uutta syntyy liukuhihnalta. Tanskassa tosiaan palvelut pelasivat sitten hyvin korkean veroprosentin vastineeksi. Perusterveydenhuolto on muuten täysin yksityisten hallussa, kunta maksaa vain viulut. Kun kunta ei Kilpailuta terveyspalveluita isona könttinä, pienimmätkin firmat pääsivät kisaan mukaan.

Uutta ei kuitenkaan synny käskemällä. Eikä meillä mikään julkinen menoerä kalpene Tanskaan verrattaessa.

Kustannusten kuten palkkojen laskeminen ei ole mitään kurjistumista vaan sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin. Parhaiten sopeutuva voittaa sanoo teoria evoluutiosta luonnonvalinnan kautta.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #37

Vaikuttaisi siltä, että Tanskassa on sopeutuminen onnistunut paremmin, kuin Suomessa. Eikö vain?

Ihan kuin Tanskassa ei olisi oleellisin asia ollut kustannukset tai niiden karsinta.

Ihan kuin Tanskassa ajateltaisiin, että ihminen ei olisi pelkkä resurssi tai kustannuserä.

Vaan jotkin muut arvot ovat ohjanneet Tanskalaisten päätöksiä.

Arvovalinnoista on kyse.

Mitä arvoja päätämme noudattaa?
Mihin arvoihin päätämme tiukan paikan tullen nojata?

Hyvä pointti tuo Tanskan sopeutuma, jossa on annettu tilaa ja mahdollisuus pienille firmoille. Vaikuttaa toimivalta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Talouden rakentaminen kotimaisen kysynnän varaan tuntuisi olevan melkoista itsepetosta. Suomen yksityisen kulutuksen osuus bkt:sta on jo nyt verrokkimaiden korkein. Toisaalta, viennin osuus bkt:sta on pohjoismaiden matalin. Tehdasteollisuuden yksikkökustannukset ovat vuoden 2008 jälkeen nousseet selvästi, kun verrokkimaiden yksikkökustannukset ovat pysyneet entisellä tasolla tai laskeneet. Samalla viennin arvo on tullut alaspäin.

http://www.eurojatalous.fi/fi/2016/1/miksi-suomi-e...

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Kyllä kyllä.

Vientiteollisuudella on suuri merkitys. Hyvin paljon samaa mieltä.

Entäpä pikkufirmat, jotka palvelevat kotimaan asiakkaita? Ne tarjoavat aikamoisen määrän työpaikkoja. Ja työpaikkojen määrä niissä kasvaa melkoisesti, tilastojen mukaan.

Molempia tarvitaan.

Ja samalla meidän kannattaa kysyä, että mitkä firmat keskittyvät hintakilpailtuun bulkkituotantoon?

Mitkä tekevät asioita fiksusti eri tavoin?

Kiina on vaikeuksissa, kun sitä bulkkia pystytään tekemään halvemmalla muualla.

Lisäksi automaatio, robotiikka, 3D-printtaus ja moni muu asia vaikuttaa siihen, että tuotanto palaa jo halpamaista takaisinpäin.

On totta, että Suomelle on erittäin fiksua pitää tuotantoa Suomessa. Koska työntekijät, suunnittelijat ja johto oppivat koko ajan ratkaistessaan tuotantoon liittyviä asioita.

Ehkä on parempi, että kaikki se oppiminen tapahtuu Suomessa, kuin muualla.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #45

"Ja samalla meidän kannattaa kysyä, että mitkä firmat keskittyvät hintakilpailtuun bulkkituotantoon?"

Tuosta hintakilpaillusta bulkkituotannosta tavataan puhua kovin väheksyvään sävyyn, mutta suurin osa kotimaisesta kysynnästä kohdistuu tuotantoon, jota voi luonnehtia bulkkituotannoksi ja jossa hintakilapilun synnyttää tuonti. Jos siis tuotantoa halutaan säilyttää kotimaassa, ja minusta näin pitää, niin siinäkin kilpailussa on pärjättävä.

Tietysti, jos vienti vetäisi hirvittävän hyvin, talous voitaisiin hoitaa viennin varassa ja kotimainen kysyntä voitaisiin tyydyttää sillä bulkkituonilla. Mutta näinhän ei alkuunkaan ole.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #49

Kyseessä vaikuttaakin olevan vyyhti erilaisia systeemisiä ongelmia.

Siksi vierastan paljonkin, jos jokus tarjoaisi yhtä ainoaa "simppeliä" ratkaisua.
Kun ongelmat ovat monimutkaisia ja moni asia interlinkittyy keskenään. Eli ratkaisu (kuten tässä blogissa erään kommentaattorin toimesta tarjottu devalvaatio) todennäköisesti tuottaa uusia, isojakin ongelmia toisaalla, ja aiheuttaa sivuvaikutuksia, joita ei tunneta etukäteen. Joiden sivuvaikutusten ja ongelmien ratkaisu maksaa siis rahaa tai saa mahdollisesti aikaan työpaikkojen massakadon. Tästä on historiassa esimerkkejä. Joka vasta maksaakin paljon.

En väheksy lainkaan bulkkituotantoa. Samalla voi esittää kysymyksen, että onko lähes pääasiassa bulkkituotannon tekeminen sittenkään useinkaan se fiksuin strateginen valinta? Päätöshän on helppo tehdä. Sen jälkeen edessä on usein tiukan hintakilpailun tie.

Tänään on juuri Hesarissa kirjoitus, joka mielestäni kertoo taas, että ongelman ratkaisu ei ole yksinkertainen. Koska syyt ovat systeemisiä. Suomesta ei osata viedä kulutustavaroita. Tanskasta osataan.

Onko Tanskan palkkataso halvempi, kuin Suomen? Ei taida olla.
Onko palkkataso sitten se syy? Ehkäpä ei olekaan.

Mitkä ovat ne oikeat syyt Suomen ongelmiin?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #50

Niinpä. Todellisuus on monimutkainen. Mutta jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on ratkaisu, joka on yksinkertainen, elegantti ja väärä.

Asiaa ei lainkaan helpota se, että kaikkien ratkaisujen lähtökohdaksi täytyy ottaa olemassa oleva tilanne. Se elinkeinorakenne, ne liikesuhteet, se osaaminen ja väestö joka meillä nyt on. Ulkoa päin voidaan ottaa malleja, oppeja ja esimerkkejä ja niin täytyykin tehdä. Niiden soveltaminen ja sovellettavuus täytyy kuitenkin suunnitella erikseen. Ja sitten täytyy vielä huomoida erilaisten toimenpiteiden vaikutusaika. Jotkut muutokset voidaan tehdä suhteelisen nopeastikin ja tuloksia voidan saada suhteelisen lyhyellä aikavälillä. läheskään kaikissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole. Niinpä asioiden hoitaminen on paljon helpompaa retoorisella tasolla kuin käytännön tasolla.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #51

Erinomainen kommentti.

Hyvin saman suuntaisia ajatuksia, kuin Stanfordin julkaisussa "kiperistä ongelmista."

Olen itse kouluttautunut ajatusamalliin, että laaditaan hypoteesi, joka testataan sopivalla testillä (pienessäkin mittakaavassa.) Ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Tällainen sykli on mahdollista tehdä todella reippaalla tahdilla. Esim. digitaalinen palvelukonsepti on parhaimmillaan testattavissa muutamassa päivässä.

Silti on olemassa myös ongelmia, joiden ratkaisuja ei voida laajassa mittakaavassa testata.

Eli niistä voidaan laatia hypoteeseja (oletuksia tai arvauksia mitä niistä seuraa), mutta testaaminen ei onnistu. Koska esim. systeemi muuttuu testin seurauksena tai laajamittainen testi on kallis tai laajamittaiseen testiin sisältyy suuria epävarmuustekijöitä tai riskejä.

Tai ongelmat ovat niin tiukasti linkittyineitä, että yksi pienikin muutos parametreissa yhdessä paikkaa vaikuttaa oleellisen paljon toisella osa-alueella.

Nämä ovat tyypillisesti juuri näitä "wicked problem" kategorian ongelmia.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Vientiteollisuuden huokeammat tuotehinnat puristavat palkkakustannusten leikkaamiseen.

Toiseksi, huokeampi hinta LUO sitä kysyntää.

---

Aiemmin tulonsiirrot julkiselta sektorilta vientiteollisuudelle hoidettiin säännellyn markan aikana devalvaatioilla. Silloin vientiteollisuus määritti suomalaisten palkkojen referenssipisteen.

Nyt, yhteisvaluutassa yritetään muuttaa "miljoona eri hintaa" (lähtien palkoista, tuotteiden hinnoista jne) sen sijaan, että se yksi ainoa muuttuisi: eli valuuttakurssi.

En haikaile säännellyn valuuttakurssipolitiikan perään, vaan peräänkuulutan Suomelle kelluvaa kansallista valuuttaa, joka heijastelisi arvoltaan Suomen kansantaloudellista tilaa.

Vihreänä avaajana ehkä kuuntelet mieluiten omiasi? Kehottaisin konsultoimaan Antero Vartiaa (vihr.) näissä asioissa.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Yksinkertaisella vasaralla ei ratkaista monimutkaisia systeemisiä ongelmia.

Ja devalvaatio on yritelmä ratkaista monimutkaisia systeemisiä ongelmia yhdellä työkalulla.

Suomi on törmännyt hyvin moneen yhtäaikaiseen systeemiseen ongelmaan.

Ja niitä systeemisiä ongelmia on useita. Ja ne siis vaikuttavat yhtä aikaa.

Miten devalvaatio ratkaisisi vaikka ongelmaa siitä, että tosiasiassa yrittäjyyden ja työllistämisen esteeksi on muodostunut jatkuvasti kasvava sääntöviidakko?

Devalvaatio ja oma valuutta kyllä auttaisi yhtä (pientä) osaa kansantaloudesta. Ja tekisi kokonaan uusia, ennakoimattomia ongelmia monessa kohtaa muualla Suomen kansantaloudessa.

Mitään julkista riskianalyysiähän ei devalvaatiosta kai ole edelleenkään tehty.

Mikä sitten ratkaisuksi?

Systeemiset ongelmat. Systeemiset työvälineet.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Miten käy, jos palkat painetaan minimiin tai sen alle?

Ihmiset eivät enää pysty elämään palkallaan. Matalatuloisilla amerikkalaisilla ei enää ole varaa vuokriin, ruokaan ja kulkemiseen (työmatkoihin tms.)

Ihan ei vaikuta toimivalta mallilta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset