KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Jos päästökauppa ei toimi, mikä sitten toimii?

Eilen nähtiin kaksi mielenkiintoista hiilidioksidipäästöjen hinnoitteluun liittyvää avausta, kun professori Matti Liski kommentoi Ylen uutisessa päästökaupan ongelmia ja ministeri Kai Mykkänen puolestaan ehdotti yhteispohjoismaista hiiliveroa.

EU:n päästökauppajärjestelmää on syytäkin kritisoida, sillä se on olemassaolonsa aikana saanut aikaan hyvin vähän tuloksia eli päästöjen vähenemistä. Järjestelmän tehoa on vesitetty liian avokätisellä päästöoikeuksien jakamisella, mikä on johtanut päästökauppayksiköiden liian alhaiseen hintaan. Alhaisella hinnalla ei ole riittävää ohjausvaikutusta.

EU-järjestelmän vikojen perusteella ei kuitenkaan kannata kiirehtiä julistamaan päästökauppaa ylipäätään kuolleeksi keinoksi. Cap and trade -mallista on hyviä kokemuksia Pohjois-Amerikassa, jossa päästökaupan avulla saatiin rikkidioksidipäästöt kuriin kustannustehokkaasti. CO2-päästökauppa puolestaan toimii hyvin esimerkiksi joissakin Kanadan osavaltioissa ja Kaliforniassa, jossa päästöt vähenivät 4 % ensimmäisten kahden päästökauppavuoden aikana.

Hiiliveroon verrattuna päästökaupalla on ainakin kaksi tärkeää etua: 1) päästökauppa asettaa päästöille katon ja 2) päästökauppa toimii kansainvälisenä mekanismina paljon paremmin kuin verotus.

Mykkäsen ehdotuksessa onkin järkeä juuri siltä osin, että ohjauskeinoista on tärkeää sopia pohjoismaisella tasolla, koska sähkökauppaakin käydään pohjoismaisella tasolla. Mutta miten mahtaa käytännössä onnistua verotuksen harmonisointi, kun verojärjestelmissä on muilta osin kansallisia eroja, jotka vaikuttavat myös hiiliveron ohjausvaikutukseen? Itse asiassa yksi syy EU:n päästökauppadirektiivin luomisellekin oli se, ettei yhteisestä hiiliverosta päästy jäsenmaiden kesken yksimielisyyteen.

Vaikka EU:n päästökauppa saataisiin korjattua tai otettaisiin käyttöön hiilivero, kumpikaan näistä keinoista ei kuitenkaan poista ongelmaa, jonka Liski nosti haastattelussaan esille: hiilidioksidipäästöjen hinnoittelun ohjausvaikutus pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla pienenee koko ajan, koska markkinoilla on niin paljon halpaa päästötöntä sähköä.

Alkuvaiheessa EU:n päästökauppa onnistui muuttamaan voimalaitosten ajojärjestyksiä siten, että saastuttavimmat voimalaitokset muuttuivat viimesijaisiksi. Uusiutuvan energian käyttöönotossa voimakkaampana ajurina ovat kuitenkin olleet suorat tuet. Niillä on ollut haluttu vaikutus, eli päästön sähkön tuotanto on lisääntynyt, mutta nykytilanteeseen vanha syöttötariffimalli ei enää sovi, vaan tarvitaan uudenlaisia ohjauskeinoja.

Oma mielenkiintoinen lisänsä on kuluttajien kasvava vaikutus. Sitra julkaisi viime viikolla Gaian kanssa laatimansa selvityksen kuluttajaratkaisujen merkityksestä päästövähennystavoitteisiin pääsemisessä. Erityisesti kiinteistöjen lämmitysratkaisujen ja sähkösopimuksen valinnalla on suuri rooli.

Valitettavasti vain nykyisessä päästökauppasysteemissä kuluttajien investoinnit pahimmillaan laskevat päästökauppaoikeuksien hintoja entisestään, mikä tekee teollisuudelle saastuttamisesta entistäkin halvempaa.

Mikä siis avuksi? Jos osaisin antaa yksiselitteisen vastauksen, olisin varmaan aika paljon nykyistä rikkaampi. Mutta tiettyjä perusperiaatteita voi kuitenkin listata:

  • Päästökauppajärjestelmän korjaustoimista pitää sopia EU-tasolla tai ainakin useamman jäsenmaan kesken. Eripariset kansalliset ratkaisut heikentävät järjestelmää entisestään
  • Hiilivero ei yksin riitä ratkaisuksi, koska päästöille on myös pystyttävä asettamaan katto
  • CO2-hinnoittelulla on edelleen tärkeä rooli teollisuuden ja lämmöntuotannon päästövähennysten ohjaajana, mutta sähköntuotantoon tarvitaan muita kannustimia
  • Päästöttömän sähköntuotannon lisärakentamiseen pitää luoda markkinaehtoinen kannustinjärjestelmä, jossa investointien rahoitus tulee markkinoilta. Kannustinjärjestelmä toimisi paremmin, jos se olisi yhdenmukainen ainakin koko pohjoismaisen sähköpörssin alueella
  • Fossiilienergian tuista pitää päästä eroon. On turha puhua markkinaehtoisesta energiajärjestelmästä niin kauan, kun fossiilienergiaa tuetaan lukuisilla verohelpotuksilla. Hallituksen budjettiesityksessä onneksi mennäänkin tähän suuntaan, joskin myös takapakkia on. Teollisuuden hiilivuotokompensaatio on tyyppiesimerkki päästökaupan vaikutuksia heikentävästä ratkaisusta, jollaisia ei missään tapauksessa pitäisi ottaa käyttöön
  • Kuluttajainvestointien vaikutus pitää faktoroida mukaan järjestelmään esimerkiksi luomalla takaisinkytkentä, jolla päästöoikeuksia poistuu markkinoilta sitä mukaa, kun kotitalouksien päästöt vähenevät

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten fossiilista energiaa tuetaan Suomessa ja/tai EU:ssa.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Suomessa fossiilienergiaa tuetaan pääosin erilaisilla verohelpotuksilla, mm. dieselin, polttoöljyn ja turpeen alemmat verokannat, energiaintensiivisen teollisuuden energiaveron palautus jne. Nämä lohkaisevat parin miljardin euron loven valtion budjettiin vuosittain.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Olisiko jossain nähtävillä laskelmaa, miten tuo kaksi miljardia muodostuu?

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg Vastaus kommenttiin #3

Tässä ympäristöministeriön laskelma: file:///Users/kaisahernberg/Google%20Drive/Blogite...

Tämä on kolme vuotta vanha, mutta pitää edelleen aika hyvin kutinsa.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen Vastaus kommenttiin #5

Tuo linkki ei toimi. Mutta Google löytää tällaisen, onko sama laskelma:

https://www.google.dk/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sou...

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Suhtaudut kriittisesti hiiliveroon, jos ymmärsin oikein. Toteat myös, että fossiilienergiaa tuetaan verohelpotuksin. Mikä olisi oikea verotaso fossiilisille ja ennen kaikkea mikä olisi verotusperuste, jos se ei ole hiilivero? Kaikessa yksinkertaisuudessaan minä ymmärsin, että CO2-päästölle ehdotettiin minimihintaa, joka tulisi hiiliverosta. Päästökauppa puolestaan asettaisi katon päästömäärälle.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Nykyäänhän tilanne on tosiaan se, että fossiilisten käyttöä tuetaan verohelpotuksin sen sijaan, että niitä verotettaisiin tiukemmin. Tämän korjaaminen on olennainen askel, koska verohelpotukset syövät kaiken haittaverotuksen/hinnoittelun tehokkuutta.

Hiiliveron ongelmana on verotuksen kansallinen luonne. Jos siitä olisi mahdollista sopia useamman maan kesken, se voisi olla ihan hyvä lisäkeino päästökaupalle, mutta juuri tätä maiden välistä sopimista epäilen. Siitä on aika paljon kokemusta EU-tasolla, että se on hyvin vaikeaa. Voihan sitä kokeilla, en sitä sano, mutta samalla on tärkeää ottaa käyttöön muita keinoja, jotka on mahdollista hoitaa nopeammin. Päästövähennyksillä kun on todella kova kiire.

Toimituksen poiminnat