*

KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Välillä voisi puhua päivähoidon laadusta

Kaverini vuodatti turhautumistaan Facebookissa. Hän työskentelee varhaiskasvatuksen parissa ja sanoi olevansa kyllästynyt vellovaan päivähoitokeskusteluun. “Voitaisiin päästä aitoon keskusteluun päivähoidon laadun kehittämisestä. Se laatu ei taatusti nouse ennen kuin henkilökunnan palkat, työolot ja arvostus nousevat”, hän kirjoitti.

Varhaiskasvatuksen laatu – tärkeä ja ajankohtainen asia. Todellakin keskustelun arvoinen. Miksi alan ammattilaisesta sitten tuntuu, että asia aina ohitetaan?

Ongelmana on, että heti, kun joku mainitsee sanan päivähoito, aletaan puhua monesta asiasta päällekkäin. Yksi puhuu naisten asemasta työelämässä, toinen perheiden valinnanvapaudesta, kolmas lasten edusta, neljäs kustannuksista, viides äitiydestä. Pian onkin jo käynnissä täysi mellakka, jossa kaikki ovat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta: kaikki on äitien syytä, koska äidit valitsevat aina väärin.

Vaikka voi perustellusti olla montaa mieltä siitä, onko lapsia parempi hoitaa kotona vai päiväkodissa, minkä ikäisenä päiväkoti on soveliasta aloittaa ja kuuluuko lapsesta huolehtiminen pääasiassa äidille, yksi fakta on ja pysyy: valtaosa suomalaislapsista viettää ainakin osan lapsuudestaan varhaiskasvatuksen piirissä. Siksi sen laadusta täytyy puhua.

Kaverini on mielestäni aivan oikeassa nostaessaan esiin varhaiskasvatuksen henkilöstön palkat ja työolot. Alan ammattilaiset ovat ilmaisseet syvän huolensa hallituksen kaavailemasta ryhmäkokojen kasvattamisesta. Isommat ryhmät tarkoittavat käytännössä vähemmän huomiota, syliä ja käsipareja per lapsi. Ne tarkoittavat enemmän kiirettä ja väsymystä työntekijöille.

Päivähoito-oikeuden rajaaminen puolipäiväiseksi kotona olevien vanhempien lapsille tarkoittaa enemmän epäsäännöllisyyttä päiväkodin arkeen kaikille lapsille, ei ainoastaan niille puolipäivähoidossa oleville.

Minusta on tärkeää kysyä, tälläkö tavalla hallitus haluaa kohdella pieniä ihmisiä, joiden varassa lepää maamme tulevaisuus. Vaikka hallituspuolueissa kuinka ideologisesti pidettäisiin kotiäitiyttä tavoiteltavana, se ei oikeuta sorsimaan kaikkia niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat töissä.

Olisi hienoa, jos näistä kriisitunnelmista voitaisiin siirtyä pohtimaan, miten varhaiskasvatuksesta voisi tehdä vielä nykyistäkin parempaa ja miten sitä voisi kehittää vastaamaan entistä paremmin perheiden tarpeisiin.

Miten päiväkotien johtamistapoja voisi kehittää? Olen kuullut ehdotettavan esimerkiksi teatterimaailmasta tuttua mallia, jossa yksi johtaja vastaa hallinnosta ja toinen sisältöjen kehittämisestä. Tämä on mielestäni harkinnan arvoinen ajatus.

Miten päiväkotien tilat kannattaisi suunnitella, jotta ne joustavat lapsi-ikäluokkien koon mukaan ja muuntuvat vaikka kouluksi tai nuorisotilaksi? Miten suurista päiväkodeista saadaan tehtyä viihtyisiä ja mittakaavaltaan pienille lapsille sopivia?

Mitä julkisia palveluja kannattaisi tuoda päiväkotien yhteyteen? Helsingissä kokeillaan nyt neuvolapalveluja päiväkodissa. Voisiko samoissa tiloissa toimia myös esimerkiksi vanhainkoti tai kirjasto?

Moni näistä asioista on onneksi sellaisia, joista ei päätetä eduskunnassa vaan kunnissa. Tämä kannattaa pitää mielessä ensi keväänä, kun kuntiin valitaan uusia päättäjiä. Jos hallituksen varhaiskasvatuslinja ei miellytä, vaihtoehtoja kyllä on.

Pieniin ihmisiin kannattaa panostaa, sillä kun lapsilla on asiat hyvin, myös vanhempien on helpompaa olla tuottavia yhteiskunnan tukipilareita – millä tavalla he sitten rooliaan yhteiskunnassa haluavatkaan toteuttaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Mikä on se logiikka, jonka mukaan henkilökunnan palkkojen nostaminen parantaa laatua? Tekevätkö siis nykyisellään työnsä puolivaloilla, ja palkka saisi heidät tekemään työnsä kunnolla?

Jos vielä oletetaan, että rahaa ei ole tulossa lisää, niin eikös palkkojen korottaminen tarkoittaisi väistämättä sitä, että olisi varaa pienempään määrään työntekijöitä, mikä kai tarkoittaisi lähinnä nykyistä heikompaa laatua?

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Heikko palkka houkuttaa koulutettuja ammattilaisia siirtymään muihin hommiin. Se on huono juttu, että kokeneet osaajat kaikkoavat alalta, koska se heikentää hiljaisen tiedon ja hyvien käytäntöjen siirtymistä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Onkos meillä tapahtunut kovinkin massiivista siirtymistä varhaiskasvatuksesta muihin hommiin, vai onkos tämä nyt taas sellainen toteutumistaan odottava profetia?

Mitä itse olen asiaa päässyt seuraamaan, niin niitä kokeneita näyttää istuvan vakiviroissaan runsain mitoin, nuorempien taiteillessa pätkätöissään. Toki ratkaisusi hoitaisi pätkätyöongelman, kun niitä nuoria ei olisi varaa pitää enää edes pätkätöissä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomessa kaikki palvelut ovat kalliita ja heikkolaatuisia. Ei päiväkodit voi olla poikkeus.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Varhaiskasvatuksen laatu on Suomessa suorastaan hämmästyttävän hyvä käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Entisestään tiukkojen resurssien leikkaaminen ei kuitenkaan taatusti paranna laatua.

Reijo Jokela

Miten tuota laatua mitataan? Jos mittarina pitää lasten oppimistuloksia sekä oppimisvaikeuksien määrää, niin noissahan on takapakkia tullut ja roimasti.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Mikä on se logiikka, jonka mukaan henkilökunnan palkkojen nostaminen parantaa laatua?''

Naapurit lapsia hoitamaan ja puistotädit takaisin.

Käyttäjän SeijaKastari-Johansson kuva
Seija Kastari-Johansson

Toden totta, mutta pitäisikö keskustella laadusta vai hinta-laatu suhteesta? Kuten tiedämme, raha on keskeinen asia kaikissa päätöksissä. Jostain syystä alalla ei haluta kuitenkaan nähdä nykyisen kaltaisen toiminnan jäykkyyttä, vanhanaikaista ositettua työnjakoa ja sitä, miten kalliisi se tulee.

Alalla koetaan kaikki rahaan liittyvä keskustelu epäeettiseksi, josta syystä toimintaa ei voida katsoa rahan näkökulmasta, vaikka päätökset tehdään aina rahan näkökulmasta.

Mikäli työtoimintaa/työprosessia uudistettaisiin asiakkaan näkökulmasta..siis lapsen, vanhempien, henkilöstön, yhteiskunnan näkökulmasta, myös hinta-laatu suhde paranisi. Vanhasta pitäisi luopua, mutta samalla saataisiin uutta - saataisiin monipuolisempaa ja mielekkäämpää toimintaa pienemmillä kustannuksilla. Näin saataisiin myös enemmän arvostusta alalle tämän ainaisen lisäresurssien vaatimisen sijaan.

Lisää kriittistä ajattelua omassa blogissani.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kaikki tosiaankin liittyy kaikkeen ja "Kuten tiedämme, raha on keskeinen asia kaikissa päätöksissä." Rahalla on keskeinen asema myös siinä, että pienituloisempi - yleensä äiti - jää kotia hoitamaan lapsia.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Seinät ja organisaatio maksaa todella paljon. Ei ole mukavaa vetää pulkassa itkevää lasta pimeässä pakkasaamussa päiväkotiin.

Lapsen etu pitäisi tässäkin mennä edellä. Olemme Suomessa ja eihän se onnistu. On tarve ''kasvattaa'' lapset jo pienenä.

Suomessa 17.000 lasta asuu kodin ulkopuolella. Miksi?

Koti on lapselle paras paikka. Sinne jostain läheltä pirteä mummo lapsia hoitamaan, jolla on myös motivaatio kohdillaan ja kokemus.

Lapset voivat jatkaa uniaan ja herätä keittiöstä tuleviin ääniin. Se on kotoista ja lapsiystävällistä.

Monelta tuntemaltani päiväkodin tädiltä on motivaatio todella kadonnut. Eräskin totesi, että tätä samaa paskaa vielä 32 -vuotta.

Onko lehmien syöttöpöytä hyvä hoitopaikka taaperolle? Ainakin siinä nuoltiin ja pussattiin kovasti.

Pidän sitä edelleen parempana paikkana kuin päiväkotia, kun oppi varomaan sarvia.

Toimituksen poiminnat