KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Yrittäjyyden pitää olla vaihtoehto myös muille kuin hyvin toimeentuleville

Suomen Yrittäjät julkaisi eilen yksinyrittäjäkyselynsä tulokset. Kyselyn mukaan lähes puolet päätoimisista yksinyrittäjistä sinnittelee alle 2000 euron kuukausittaisilla bruttotuloilla.

Eilen osui silmääni myös The Ulkopolitist -blogin kirjoitus, jossa Demos Effectin Antti Tarvainen pohtii mielenkiintoisesti startup-kulttuurin ja yhteiskunnan välistä suhdetta.

Mitä näillä kahdella asialla sitten on tekemistä keskenään? Paljonkin!

Rapakon takaa on jo jonkin aikaa kantautunut näkemyksiä siitä, että startup-yrittäjyys on leimallisesti hyvin toimeentulevista perheistä polveutuvien pääasiassa valkoihoisten miesten juttu – heillä kun on taloudelliset turvaverkot, joiden varaan heittäytyä, kun yrityksellä ei ole varaa maksaa palkkoja tai se menee nurin.

USA on tietysti ihan oma lukunsa monessa mielessä, mutta juuri tässä asiassa sosiaaliturvan ihmemaa Suomi ei juurikaan poikkea edukseen. Myös meillä nykytilanteessa yrittäjyys on järkevä vaihtoehto vain niille, joilla on taloudelliset turvaverkot omasta takaa.

Itse olen kahteen otteeseen irtisanoutunut hyvin palkatusta työpaikasta ja perustanut yrityksen. Moni on ihaillut rohkeuttani, mutta raaka tosiasia on, että minulla on ollut varaa olla rohkea. Henkilökohtainen talouteni kesti sen, ettei palkkatuloja heti tullut ja myös sen, että ensimmäistä yritystäni piti välillä pääomittaa.

Kun suomalaista startup-kenttää katsoo, silmiinpistävän moni yritys on perustettu Nokian tai Microsoftin avokätisten irtisanomispakettien turvin. Työttömänä on huomattavasti mukavampaa perustaa firma, kun on keskitason johtajan vuoden palkkatulot takataskussa.

Tilanne on hyvin vahvasti toisenlainen vaikkapa pitkäaikaistyöttömälle, jolla ei ole enää penniäkään säästöjä jäljellä, ja se ainoa tulonlähde, työttömyyspäiväraha, katkeaa siinä hetkessä, kun TE-toimiston virkailija katsoo työttömän harjoittavan yritystoimintaa.

Tarvainen viittaa blogikirjoituksessaan siihen, miten startup-sankarimyytti pönkittää jokainen on oman onnensa seppä -ajattelua, jolla perustellaan yhteiskunnan turvaverkkojen heikentämistä. Kuitenkin juuri turvaverkkojen heikentäminen kaventaa menestymisen mahdollisuuksia merkittävästi.

Internet on pullollaan hyvin toimeentulevien ihmisten tuohtumusta verojen maksamisesta. Se, että omista tuloistaan pitää antaa jotakin yhteiskunnalle takaisin, nähdään menestymisen estämisenä.

Todellista menestymisen estämistä on kuitenkin se, ettei yhteiskunta ota koppia, jos yrittänyt epäonnistuu. Menestymisen estämistä on myös se, ettei kaikilla ole tasa-arvoista mahdollisuutta kouluttautua ja kehittää taitojaan. Menestymisen estämistä on mitä suurimmassa määrin se, ettei edes uskalla yrittää, koska pelkää putoavansa saman tien yhteiskunnan ulkopuolelle.

Itsensä työllistäminen olisi monelle hyvä vaihtoehto tehdä työtä, joka on mielenkiintoista ja jossa voi hyödyntää osaamistaan – monelle se voi olla jopa ainoa vaihtoehto ylipäätään päästä tekemään töitä. Se ei kuitenkaan ole aito vaihtoehto niin kauan, kuin siihen liittyy hyvin suuri riski köyhyysloukkuun putoamisesta.

Perustulo sekä yrittäjien sosiaaliturvan ja eläketurvan perusteellinen remontti tekisivät yrittäjyydestä realistisen vaihtoehdon paljon useammalle, loisivat niitä yksilöllisen menestyksen mahdollisuuksia – muillekin kun hyvin toimeentuleville.

Ja kyllä, olen erittäin kiinnostunut myös kasvuyritysten tilanteen helpottamisesta sekä yritysten menestymisen edellytysten parantamisesta ylipäätään, ja niihinkin asioihin on lukuisia ratkaisuehdotuksia tarjolla. Palaan niihin tarkemmin ihan lähiaikoina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Liian pitkälle menevää kärjistämistä. Suuri osa pienistä yrityksistä on sellaisia, joiden perustaminen ei vaadi muuta kuin toimivan bisnesidean ja riittävän määrän aktiivisuutta ja ahkeruutta.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Eipä ole kärjistämistä. En Lehtosen taustoja tunne, mutta hyvin paljon hän on kyllä yrityksen aloittamista yksinkertaistanut ja unohtanut monet riskit, jotka yrittäjä aloittaessaan ottaa. Useissa tapauksissa riskeeraa oman ja perheensä tulevaisuuden.
Tulee mieleen yhden sukulaisen sanominen vuosikymmeniä sitten "kyllä noilla kauppiailla on helppoa, ei tarvitse muuta kuin ottaa tiskin takana rahaa vastaan"

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Hyvä kirjoitus! Mielestäni on jo pitkään muuten ollut omituista, että vakiintuneet ammattijärjestöt, vaikkapa Akava tai PAM joiden edustamien toimialojen piirissä on paljon mikroyrittäjyyttä, eivät ole kiinnittäneet huomiota mikroyrittäjyyden kenttään. Siellähän olisi tilaa laajentaa jäsenkuntaa ja mahdollisuus saada uutta vaikutusvaltaa. Sen sijaan ammattiyhdistykset tuntuvat keskittymään ainoastaan olemassa olevaan jäsenpohjaa ja keskittyvät työn ja pääoman vastakkainasetteluun.

En sure asiaa niinkään ammattiyhdistysten tulevaisuuden vaan työtä tekevien ihmisten tulevaisuuden kannalta. Kuka ajaa oikeasti mikroyrittäjien ja etenkin potentiaalisten mikroyrittäjien asiaa? Varmaan Perheyritysten liitto, senhän jäseniä ovat pienet perheiden piirissä toimivat yritykset...(pun intended)

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Akavassa itse asiassa on kyllä tartuttu tähän problematiikkaan monellakin tavalla. Eniten hämmästyttää SAK, jonka jäsenaloilla on todella paljon itsensä työllistäjiä, mutta jonka retoriikassa kaikki muu kuin kahdeksasta neljään -palkkatyö on "marginaalista".

Juuso Hämäläinen

On pakko todeta, ettei itsensä työllistäminen ole varsinaisesti liiketoimintaa. Vasta toisten työllistäminen on sitä.

En laskisi itsellistä juristia, putkimiestä tai taksikuskia muuksi kuin palkkatyöläiseksi. Yrittäjiä tai liikemiehiä he eivät ainakaan ole.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg Vastaus kommenttiin #22

Olen pitkälti samaa mieltä, mutta valitettavasti lainsäädäntö kohtelee itsensä työllistäjiä yrittäjinä. Olisi erittäin perusteltua kehittää järjestelmää tältä osin.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Aloittajalla hyvin perusteltuja mielipiteitä. Yrittämisen aloittaminen on monelle korkean kynnyksen takana, aloittajan huolenaineet ovat todellisia.
Esimerkkejä on liian paljon, miten voi käydä.

Jo se, että yleinen suhtautuminen epäonnistumiseen/konkurssiin muuttuisi suvaitsevaisemmaksi laskisi kynnystä merkittävästi. Suomalainen asenne epäonnistumista kohtaan on erittäin tuomitseva. Täysin varmaa kun on, että
epännistumisen sattuessa liian tie sulkeutuu vuosiksi eteenpäin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

"Perustulo sekä yrittäjien sosiaaliturvan ja eläketurvan perusteellinen remontti tekisivät yrittäjyydestä realistisen vaihtoehdon paljon useammalle, loisivat niitä yksilöllisen menestyksen mahdollisuuksia – muillekin kun hyvin toimeentuleville."

Kuulostaa hyvältä! Sounds bra!

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Hyvältä kuulostaa näin itsensätyöllistäjänä, eipä ole mitään turvaa jos vaikka sairastut, tai homma menee persiilleen. No en niitä kyllä erityisesti vingukaan, mutta kyllä se helpottaisi heti työllisyystilannettakin, jos pohjalla olisi jonkunnäköinen perustulo.

Vihreiden ajatuksista tuota perustuloa kannatan, eikä sen taso tarvitsisi olla mikään älyttömän korkeakaan.

Paljon on puhetta kannustinloukuista, mutta puheeksi ne on jääneet jo vuosiksi, ihan ensimmäisenä pitää olla toimiva tulorekisteri, mutta saapa nähdä tuleeko siitäkään mitään.

Käyttäjän needit kuva
Markus Tahvanainen

Tämä epäkohta on tullu koettua yrittäjänä.

Moni muukin asia kuin StartUp, tuotu malli valtaa alaa suomessa tappaen kaikki mahdollisuudet paikallisesti menestyä.

Ja osataan sitä itsekin laittaa kapulat rattaisiin.
Kuten niin odotettu alv suoritusten helpottaminen vasta suuria liikevaihtoja edellyttäen. Kun juuri pienillä ne ongelmat alv suorituksissa jos kun asiakas ei maksa ajallaan.

Ja usein se maksaja on se isompi osapuoli joka viisveisaa eikä enää muista mitä haasteita pienillää toimijoilla on näissä systeemeissä.

Vaikuttajaksi pyrkivä

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vävyni yrittämistä seuranneena olen usein kokenut, että juuri asiakkaiden piittaamattomuus, ahneuskin voi vaikuttaa pienen yrityksen pärjäämiseen. Apua on tarvittu, kun palvelusta ei maksua ole ajallaan herunut tai kun asiakas on verukkein kokonaan kieltäytynyt maksamasta useiden tuhansien loppusumaa laskusta. Mitä sellaisessa tilanteessa yksin yrittäjä voi tehdä? Ei juuri mitään. Tuollaiselle asiakkaalle ei toista kertaa töitä sitten tehdä. Ainut keino ehkä siinä.

Perustulo valtiolta voisi olla hyvä apu muutaman ensimmäisen vuoden ajaksi. Sitähän kannattaisi kokeilla yrittäjyyden kannustamiseksi.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Jep, on tullut itsellekin vastaan monia, jotka ovat koettaneet kupata pienyrittäjää. Itselläni on onneksi ollut aina varaa perintätoimiston ja asianajajan palkkioihin sekä oikeusturvavakuutus voimassa. Monesti on kyllä riittänyt ihan pelkkä tiukka asennekin. Minusta on aika alhaista, että suuret yritykset pyrkivät käyttämään pieniä yrityksiä pankkeina.

Juuso Hämäläinen Vastaus kommenttiin #18

Sellaisia suuria laskujen maksua panttaavia yrityksiä ovat aina olleet keskusliikkeet. Merkittävä alihankkijoiden ja kumppaneiden rahojen panttaaja on ollut Nokia. Siitä firmasta ei mikään maksu lähtenyt ulos alta 45 päivän. Jos kumppanin toimitukseen liittyi pienintäkään huomautettavaa, saattoi laskun maksu venyä vielä viikoilla.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Pienyrittäjä ei tunne yleissitovuutta aloitusvuosina.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Saanen kysyä blogistilta, keitä hanen aiempien yritystensä asiakkat olivat ja millä toimialalla nämä kaksi yritystä toimivat ?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Erittäin hyvä kirjoitus siitä, mikä estää aika monen yrityksen synnyn. Vaikka olisi hyväkin toimintaidea, täytyy olla joku turvaverkko sen varalta, että tulovirta ei lähde kehittymään riittävän nopeasti.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Mistä saadaan pitkäaikaistyöttömälle rahat investointeihin ja käyttöpääomaan ja toimitiloihin, vai koetaanko yrittäjyys vain "paskanpuhumisena" tai muuna viisasteluna... Tauno Matomäki juuri puhui kulutustavarateollisuuden tarpeesta kansantaloudessamme TV-ykkösellä. Nm. Yhden omakotitalon hinnan joskus investoinut ja köykäiseksi havainnut.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Kaikkien yritysten perustaminen ei vaadi isoja investointeja. Moni yksinkertaisesti myy omaa osaamistaan ja tekee töitä kotoa.

Mutta hyvä kysymys joka tapauksessa. Jos pitkä työttömyys on syönyt kaikki säästöt, pienikin investointi tuntuu isolta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Olen tullut siihen lopputulemaan,että ongelma tässä asiassa on luottamuksessa. Liian usein yrittäjät käyttäisivät hyväkseen sosiaaliturvaa tms. Se on vähän kuin sääntö miten _pitää_ toimia. Ehkä se sitten on luonteessa tiedä sitten..

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Ehkä se sitten on luonteessa tiedä sitten..''

Etkä tosiaan tiedä. Sosialismi on rehellistä, vai mitä?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

On edesvastuutonta houkutella nykyisillä ehdoilla ihmisiä yrittäjiksi ja paarialuokkaan yhteiskunnassa.

Yritän ammatti on mielestäni paras, mutta yrittää voi muuallakin kuin Suomessa. Silloin voi työntuloksista nauttia itsekin.

Jollain kapealla erikoisalalla yrittäminen kaikesta huolimatta onnistuu Suomessa. Ns. perusyrittäminen kannattaa tehdä muualla.

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä

"Rapakon takaa on jo jonkin aikaa kantautunut näkemyksiä siitä, että startup-yrittäjyys on leimallisesti hyvin toimeentulevista perheistä polveutuvien pääasiassa valkoihoisten miesten juttu – heillä kun on taloudelliset turvaverkot, joiden varaan heittäytyä, kun yrityksellä ei ole varaa maksaa palkkoja tai se menee nurin."

Niin, startup kulttuuri innostaa poikea paljon enemmän, kiinnostus tekniikan alhoihin on pojilla USA:ssa ollut kovassa nousussa vuosien ajan, tytöillä se ei ole muuttunut. Riskinotto on poikien juttu.

Myös "keltaiset" miehet ovat hyvin edustettuna.

Juuso Hämäläinen

Yritystoimintaa vetävät erilaiset ihmiset eri tyyleillä. Heitä on kahta sorttia. Yrittäjiä ja bisnesihmisiä eli liikemiehiä/naisia.

Yrittäjä-sana kertoo jo itsessään, että on kyse usein epätoivoisesta puuhasta. Yritetään, muttei synny aina edes itselle palkkaa. Bisnesvetoisissa yrityksissä on ajattelu ja tavoitteet sekä itse liiketoiminta suunniteltu paremmin ja kunnianhimoisesti. Siinä ei riitä omistajille kahden tonnin brutto vaan toiminnan edellytykset on rakennettu niin, että liiketoiminta onnistuu.

Rahoitus ja muut resurssit ovat kunnossa puhumattakaan bisnesideasta ja tuotteista. Juuri mitään bisnestä ei aloiteta roposilla, jotka saa irtisanottaessa. Jokainen liikemies tietää, että pienimuotoinenkin aloitus vaatii helposti satoja tuhansia tai muutaman miljoonan.Kymppitonneilla ei pitkälle pötkitä. Jäädään vain yrittämään yrittämästä päästyä.

Uusien yritysten synnylle ja kasvulle on riskipääomien puute merkittävä este. Hyvin monen uuden yrityksen liiketoimintaidea ja suunnitellut tuotteet ovat rasite. Ne osaltaan estävät rahoituksen saannin ja tietenkin myynnin toteutumisen. Liikkeelle lähdetään täysin onnettomilla eväillä. Aloitetaan yritys, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Luullaan, että sitkeällä olemassaololla ja kituuttamalla kauppa alkaa käymään. Näin käy aniharvoin.

Suomessa on siis aivan liikaa yrittäjiä. Ja liian vähän liikemiehiä/naisia. On nähty näiden suuri ero tuloksissa ja onnistumisessa.

Käyttäjän ijix66 kuva
I.J. Ikavalko

Hyvä kirjoitus, joka mielestäni koskettaa asian ydintä. Itse olen Suomessa syntynyt Amerikkalainen (asunut täällä 12 vuotiaasta asti) yrittäjä -- ja "liikemies." Suomi ei enää ole "ensimmäinen kieleni," että anteeksi virheistä/jäykkyydestä.

Kommentteja:

1. yrittäjäkulttuurin puute suomessa on itsestään selvää, ja se ei ole vaan pikkumuutoksien juttu koska se on rakenteellista lainsäädännön, verotus ja rahoitus tasoilla ja systeemeissä. Mutta se ei ole kaikki. On joustavuuden puutetta, ja sen parantaminen viipyy sitä kauemmin kun yhteiskunnan ja liikekulttuurin arvoympäristössä ei ole visiota siitä mitä yrittäjä oikeesti on, ja kuinka startup ja ydinpienet yritykset sopeutuvat luonnollisena ja tärkeenä osana kaupallis-, liike- ja rahoitus elimiin.

2. väite että Suomi tarvitsee vähemmän yrittäjiä ja enemmän liikemiehiä/naisia on ymmärrettävissä, mutta maailmankuva joka piilee sen takana on osa ongelmasta. Pienet yritykset ovat orgaaninen osa taloudellisesta ja terveen kauppamaailman kehityksestä, MUTTA ne eivät ole rakenteellisia mikrokopioita suuryrityksistä. Niillä on aivan eri osat, aivan eri haasteet ja tarpeet. Kypsillä yrityksillä on vakaat resurssit, täysin todistetut markkinat, kehittyneet hinnoitustasot, etabloidut asiakassuhteet, luotettavat liikevaihdot, uskottavat tulevaisuuden tulot, jne. Pankit kuuntelevat näitä. Pienyritykset ovat aivan eri tilanteessa, pankki katsoo toiseen suuntaan, ja mitä eksoottisempi startupin tuote- tai palveluala, sitä pahempi tilanne on.

3. en halua painostaa vaan "mainstream" liikekulttuurin ominaisuuksia tai vikoja, koska yrittäjät itse usein uskovat (väärin) että yrityksen pääkriisi on rahan puute, mikä ylivoimaisesti ei ole totta. Startup yrityksien keskeinen kriisi ei ole se että ei ole rahaa, vaan se että ei ole asiakkaita -- ei se, että resursseja tuotteen kehitykseen puttuu, vaan se, että ei olla varmoja onko tuotteelle tarpeeksi kysyntää, ja kuka täsmälleen ostaisi mitä yritys rakentaa. Ei ole hyvää tuotetta ilman asiakaskuntaa. Markkinat kertovat missä on kysyntä, ja keskittyä tuotteen täydelliseen kehitykseen ilman asiakkaan palautetta on kriitillinen virhe. Tämän todisteena on pitkä kokemus USA:n venture-rahoitus menestyksistä ja laiminlyönneistä. Suurin epäonistumisen syy ei ole ollut se että "meillä ei ollut oikea määrä rahaa millä yrityksen kehitystä voi jatkaa" mutta se, että oli väärä liiketoimintasuunnitelma. Toisinsanoen yrityksiä rahoitettiin ennenkun niiden tuotteen ja asiakaskunnan suhde oli todistettu ja uskottava -- ennenkun tiedettiin kuinka syvä se kaivo on, minne pääomarahoitusta heitettiin.

Riitta Anttila

Kommentoin lähinnä nais vs. mies asetelmaan. Lähtökohdiltaan yrityksen perustamisen problematiikka on yhteinen. Eron "rohkeuteen" tuonee naisen extra eli on pohdittava myös onko tehtävä valinta jälkikasvua vs yrittäjyys. Toisiaan nämä eivät sulje pois, mutta tuskin kukaan voi kieltää etteikö riski yrittäjällä ole suurempi, jos bisnekseen ei aina ajankohdasta riippumatta voi paneutua 100%. Kyllä miehetkin perheestään välittävät, mutta biologian mukanaan tuoma raskauden potentiaalinen problematiikka ei tuo keskeytyksiä miehen arkeen. Sivistysvaltiosta huolimatta realiteetit alalla kuin alalla ovat kovat ja asenteet naisiin niin palkkatyössä kuin muuallakin vielä paikoin historilatautuneita. Tuloissa kaikki näkyy ja tänäpäivänä palkkatyö on lisääntymisikäiselle naiselle turvallisempi. Asiakas lopulta päättää, ei yrittäjä. Mietin vain kuinka monen miesyrittäjän uran mahdollistaa se sopeutuva kotiarjen pyörittävä ja palkkatyötulon kantava lisääntymisen mahdollistava sukupuoli. Aurinkoista tulevaa vuotta kaikille työstatukseen katsomatta.

Toimituksen poiminnat