*

KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Parhautta on vapaus kulkea itse ratikalla

  • Parhautta on vapaus kulkea itse ratikalla

Kirjoitin jokin aika sitten yhdeksästä syystä, miksi rakastan Helsinkiä. Kaikki tuossa tekstissä mainitut asiat ovat minulle tärkeitä, mutta jos pitää valita yksi, se on mahdollisuus vapaaseen lapsuuteen.

Helsinki on niin turvallinen kaupunki, että täällä viisivuotiaan voi päästää itsekseen pihalle leikkimään ja kahdeksanvuotias voi kulkea itse ratikalla kouluun. Vaikka kuinka rakastan Berliiniä ja Lontoota, kummassakaan kaupungissa tällaista ei voisi kuvitella.

Helsingissä mittakaava on ihmisen kokoinen ja palvelut ovat lähellä. Koska kouluun, leikkipuistoon tai kirjastoon ei tarvitse tarpoa kymmeniä kilometrejä eikä moottoriteiden yli, alakoululaisetkin voivat kulkea itsenäisesti.

Ei kaikki täydellistä ole, tietenkään. Vaarallisia risteyksiä löytyy tästäkin kaupungista, ja autojen nopeudet ovat tietyillä väylillä kantakaupungissakin sellaisia, ettei kovin pieni tai hidasliikkeinen ihminen sinne sekaan mielellään mene.

Kolmen koko ajan itsenäisemmin kulkevan pienen kaupunkilaisen äitinä/bonusäitinä minulle on tärkeää, että kaupunkia kehitetään muidenkin kuin kiireisten aikuisten ehdoilla.

Olen iloinen siitä, että liikenteen kehittämisessä on nostettu jalankulku ja pyöräily ensisijaisiksi kulkutavoiksi. Käveltävä kaupunki on myös turvallinen ja viihtyisä – kaiken kokoisille ja ikäisille kaupunkilaisille.

Helsingin asukasmäärän ennustetaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä Turun asukasluvun verran. Kun kaupunki kasvaa, on tärkeää, että ihmisen kokoinen mittakaava säilyy.

Toivon, että kun lapsenlapseni joskus ovat sen ikäisiä kuin lapseni nyt, heillä on ympärillään tiivis kaupunki, jossa aurinko yhä pääsee paistamaan pihoille ja lapset voivat kipaista potkulaudalla kirjastoon tai lähimetsään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Eikö se haittaa että ratikat kulkee vesivoimalla, joka tuhoaa suomessa luontoa eniten? Vesivoima on energiamuoto suomessa, joka on tehnyt monia eläimiä uhanalaiseksi.

Vihreiden luulisi kategorisesti vastustaa moista energiamuotoa jos luonnosta oikeasti välittävät.
Mutta näin ei ole, vaikka vapaita koskia ei edes montaa ole enää.
Torniojokiko seuraavaksi?

https://www.helen.fi/uutiset/2017/kuntapoliitikkok...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kaunis kirjoitus, mutta mitenkäs se on tämän realismin kanssa? Vai oliko se edes tavoitteena?

Yksi turullinen (190 000) lisää asukkaita merkitsee yhteensä n. 0,8-miljoonaista väestöä. Jos se asutetaan "tiiviiseen kaupunkiin", ovat talot varmasti korkeita ja tiheässä. Aurinko kuitenkin paistaa pihaan ja lähistöllä on metsä.

No, visiot visioina. Eihän mikään estä unelmoimasta.

Käyttäjän KaisaHernberg kuva
Kaisa Hernberg

Tiivis rakentaminen nimenomaan mahdollistaa lähiluonnon säilyttämisen ja samalla takaa riittävän väestötiheyden mm. joukkoliikenteelle ja palveluille. Korkeiden tornitalojen rakentaminen ei itse asiassa ole tehokkaampaa, saman tonttitehokkuuden saa aikaan matalammallakin rakentamisella. Tornitaloissa nimittäin hissit sekä paloturvallisuusratkaisut syövät kerrostehokkuutta, ja lisäksi ne pitää sijoittaa kauemmas toisistaan.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Vapautta on se, että voi itse valitsemallaan kulkuneuvolla lähteä itse valitsemastaan paikasta A itse valitsemaansa paikkaan B itse valitsemanaan ajankohtana.

Tätä valinnavapautta vihreät pyrkivät rajoittamaan mm. yksityisautoilua rajoittavalla politiikallaan.

Helsingissä on jo nyt alueita, joihin en laittaisi viisivuotiasta yksin leikkimään.

Se lienee sitä rikkautta, jota maastamme on viime vuosiin saakka puuttunut ja jota nyt yltiöliberaalista politiikasta johtuen alkaa olla jo yllin kyllin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tästä blogista tuli mieleen oma lapsuuteni Helsingissä jo ennen kansakoulun aloittamista Taivallahdessa.

Olin kiinnostunut kartoista jo 5-vuotiaana 60-luvulla ja tutkin lähiympäristöämme katukartan avulla. Minua ihmetytti silloin moni seikka katujen suunnista. Esimerkiksi ihmettelin sitä, että kun Kansallismuseota vastapäätä sijainneen kotikorttelini kulmasta Töölönkatu ja Museokatu näyttivät lähtevän suurin piirtein samaan suuntaan ja parin korttelin päästä Töölönkadulta puolestaan Hesperiankatu 90 asteen kulmassa vasemmalle, niin se Hesperiankatu ei koskaan kohdannut Museokatua, vaan saapui samansuuntaisena Museokadun kanssa rinnakkain Taivallahteen. Kartta näytti sitten paremmin kuinka paljon Töölönkatu itse asiassa kurvasi oikealle ja Museokatu vasemmalle.

Tein myös pitempiä tutkimusretkiä kantakaupungissa 5-6 -vuotiaana kartta taskussani. Kuljailin yksinään Sörkat, Krunikat, Rööperit j.n.e. ja tunsin kaikki katujen nimet jo ennen koulun aloittamista. Äitinikään ei ollut lainkaan huolissaan harrastuksestani, vaikka piti minua hiukan omituisena lapsena, kun en keskittynyt pelkästään leikkimään pihalla toisten kanssa.

Lienee totta, että moista ei oikein voisi ajatella viisivuotiaan harrastukseksi Lontoossa tai New Yorkissa. Viimeksi mainitussa tosin asemakaava on niin mielikuvituksettoman simppeli, että ei siellä ainakaan katujen suuntia tarvitse aprikoida.

Toimituksen poiminnat