Turha syyttää yrittäjiä, kun YEL-järjestelmä on huono
Työeläkeyhtiö Elon toimitusjohtaja Satu Huber moitti Ylen haastattelussa yrittäjiä eläkekertymänsä laiminlyömisestä. Onkin ihan totta, että todella moni yrittäjä maksaa YEL-maksuja vain pakollisen minimimäärän, mikä tarkoittaa käytännössä minimipäivärahaa sairastuessa tai vanhempainvapaalla ja takuueläkettä sitten eläkevuosina.
On kuitenkin erikoista syytää tilanteesta yrittäjiä, kun oikea kritiikin kohde olisi YEL-järjestelmä monine valuvikoineen ja kummallisuuksineen. Nostan tässä esiin niistä muutaman keskeisimmän.
1. YEL-maksut eivät jousta
Työnantaja voi maksaa TyEL-maksut edellisen kuukauden toteutuneen palkkakertymän mukaan. TyEL-maksut siis joustavat palkkojen mukana. Kiva juttu työnantajalle – ei tarvitse yrittää vuoden alussa arvioida, kuinka paljon vaikkapa kausityöntekijöiden, ekstraajien ja tarvittaessa töihin tulevien palkkasumma mahtaa vuoden aikana olla.
Yrittäjä sen sijaan joutuu arvioimaan koko vuoden työtulonsa etukäteen, eikä vakuutusmaksu jousta mihinkään suuntaan. Toki YEL-maksuun voi hakea muutosta, mutta joustavaksi ja ketteräksi tätä prosessia ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua.
Monen yrittäjän tulot vaihtelevat suurestikin kuukaudesta toiseen, eivätkä tulot ole aina kovin hyvin ennakoitavissa – projektien aloitus saattaa esimerkiksi viivästyä monista syistä, samoin kuin niiden tuloutuminen. Kun YEL-maksu ei jousta, se mitoitetaan tällaisessa tilanteessa arvioidun alimman kuukausitulon mukaan.
Kun kerran järjestelmä eläkemaksujen joustolle on jo olemassa, on todella vaikea ymmärtää, miksi sitä ei sovelleta myös YEL-maksuihin.
2. Sairauspäiväraha on sidottu YEL-työtuloon
Yrittäjät maksavat palkastaan sairauspäivärahamaksua aivan saman verran kuin palkansaajatkin. Yrittäjien sairauspäiväraha ei kuitenkaan määräydy tämän päivärahamaksun mukaan, vaan YEL-työtulon mukaan. Ja kun se YEL-työtulo on usein määritelty alakanttiin, yrittäjä jää sitten sairastuessaan nuolemaan näppejään.
Jälleen kerran on todella vaikeaa ymmärtää, miten näin epätasa-arvoiseen menettelyyn on päädytty.
3. Mikä työttömyyskorvaus?
Erityisesti ihmettelen Huberin haastattelussa sitä, että hän nosti esiin yrittäjien työttömyyspäivärahan. Sekin toki on sidottu YEL-työtuloon, mutta silti yrittäjien kohdalla ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta puhuminen tuntuu lähes rienaukselta.
Ensinnäkin harva yrittäjä viitsii olla työttömyyskassan jäsenenä, koska yrittäjien kassamaksut ovat moninkertaiset palkansaajiin verrattuna. Tämä johtuu siitä, että yrittäjien ansiosidonnainen päiväraha rahoitetaan täysimääräisesti kassamaksuilla, kun taas palkansaajien päiväraha rahoitetaan 94,5-prosenttisesti kaikkien palkansaajien maksamista työttömyysvakuutusmaksuista. Miksi näin on, olisipa hauska tietää.
Yrittäjiltä ei peritä palkasta työttömyysvakuutusmaksua, mutta moni varmaan maksaisi sen ilomielin mieluummin kuin massiiviset kassamaksut.
Toinen syy, miksi yrittäjät ovat nihkeitä maksamaan työttömyyskassamaksuja, on se, että käytännössä yrittäjän on todella vaikeaa saada työttömyyspäivärahaa. Työssäoloehto on paljon pidempi kuin palkansaajilla (jälleen kerran, miksi?), ja yritys täytyy lopettaa kokonaan ennen kuin päivärahaa voi saada.
Kun eläkejärjestelmä on näin huono ja epätasa-arvoinen, on pikemminkin ihme, että moni yrittäjä kuitenkin viitsii maksaa täysimääräisiä YEL-maksuja. Pikku pyyntö siis Satu Huberille ja muille eläkejohtajille: käyttäkää merkittävää vaikutusvaltaanne mieluummin YEL-järjestelmän valuvikojen korjaamisen lobbaamiseen kuin yrittäjien moittimiseen.
Kirjoitus on täyttä asiaa!
Ilmoita asiaton viesti
Oikealla asialla on aloittaja. Yrittäjät ovat eläke- ja sosiaaliturvan suhteen Suomessa selvää paaria luokkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Yritystoiminta on kilpailua, jossa menestymiseen tarvitaan runsaasti pääomaa ja hyvä liikeidea. Yritystoiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajille ja joskus yrittäjän onnistumista mitataan myös sillä, kuinka moni saman alan yritys eli kilpailija menee vararikkoon. Näinhän se on Monopoli-laudallakin. Suuryrityksillä tai menestyvillä keskisuurilla yrityksillä ei käytännössä ole intressejä koko yrittäjäkentän kattavan todellisen sosiaaliturvajärjestelmän luomiseen.
Työntekijäpuolella tilanne on aavistuksen verran toisenlainen, koska 1800-luvulla työväenliikkeen ja vasemmistolaisten aatteiden noustessa keksittiin, että hyvin monilla aloilla työntekijöiden kannattaa mieluummin liittoutua keskenään kuin tapella matalapalkkaisista, satunnaisista ja raskaista työvuoroista toisiaan vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
89 prosenttia suomalaisista yrityksistä työllistää korkeintaan 4 henkilöä. Näistäkin suuri osa työllistää ainoastaan yrittäjän. Esittämäsi mielikuva yritystoiminnasta siis pätee varsin pieneen osaan yrityksistä. Yrittäjämääritelmään sisältyvät muun muassa freelancerit, jotka eivät työskentele minkään liikeidean mukaan, vaan toteuttavat toimeksiantoja sen verran kun niitä onnistuvat saamaan.
Yrittäjän keskipalkka oli 2013 reilut 3 800 euroa kuukaudessa, mutta kaksi kolmasosaa yrittäjistä tienasi vähemmän kuin keskipalkan verran. Hyvin suuri osa yrittäjistä on siis pienituloisia mikroyrittäjiä tai freelancereita, joiden elämä on jatkuvaa taistelua toimeentulosta. Näiden ihmisten kohdalla puhe voiton tuottamisesta omistajille on lähestulkoon rienausta.
Ilmoita asiaton viesti
YEL-maksu on veroluonteinen maksu jonka joutuu maksamaan vaikka ei jonain lyhyempänä ajanjaksona tienaisi penniäkään tai vaikka toiminta olisi tappiollista. Tästä syystä sen määrä tietenkin pyritään riskien pienentämiseksi minimoimaan etenkin, kun koko maksusta saatu hyöty on vähintäänkin kyseenalainen.
En ainakaan itse keksi toista yhtä huonoa sijoituskohdetta. Ehkä jos ostaisi olutta ja säästäisi tyhjät tölkit eläkepäiville palautettaviksi niin pääsisi samaan tuotto-odotukseen. Mihin tahansa muuhun omaisuuteen sijoittamalla arvonnousu on työuran aikana huomattavasti suurempi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, ja täysin ajankohtainen minullekkin mikroyrittäjänä.
Mä olen tuudittautunut jo siihen, että ei mitään eläkettä tule, parempi tehdä vaan hommia, siihen asti, että kaatuu saappaat jalassa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Aika monelle yrittäjälle sosiaaliturva tarkoittaa käytännössä sitä, että yrittää pysyä työkuntoisena ja haalia riittävästi hommia, koska mitään turvaverkkoa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Odotan mielenkiinnolla Satu – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt – Huberin vastausta erittäin asialliseen kirjoitukseesi. Siitä tosin puuttuu se seikka, että suuri osa maksetuista eläkemaksuista valuu Elon kaltaisille sijoitusyhtiöille ja sitä kautta ties minne… Lähes mikä tahansa sijoitus tuottaisi paremman vanhuudenturvan kuin nykyjärjestelmän kaltainen eläkehuijaus.
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa, artikkelisi sisälsi sen verran epätarkkuuksia, että katson asiakseni tarkentaa niitä.
1. YEL-työtuloa ei ole aikanaan haluttu sitoa yrittäjän saamaan palkkaan, vaan laki on lähtenyt siitä, että sellainenkin yrittäjä, joka ei voi tai halua nostaa palkkaa saisi kuitenkin eläketurvaa. Nykyisin yrittäjän sosiaaliturva linkittyy huomattavasti laajemmin YEL-työtuloon. Valitettavasti ajan henki on ennemmin se, että YEL-työtulo pidetään liian alhaisena työpanoksen arvoon nähden. YEL-vakuutusmaksujousto on olemassa ja sitä voi hyödyntää ne yrittäjät, joilla ei ole enää oikeutta aloittavan yrittäjän alennukseen. Joustolla voi pienentää maksua (10-20 %) tai maksaa lisämaksua (10-100 %). YEL-jousto vaikuttaa vain eläketurvaan, Näin ollen esim. Kela maksaa päivärahat vahvistetun työtulon mukaan. Ja kyllä työeläkeyhtiöt suostuvat myöntämään maksuaikaa tarvittaessa, jos yrittäjä ei ole vielä saanut asiakkaaltaan suoritusta, jolla maksaa YEL-maksut
2. Yrittäjä maksaa sairausvakuutusmaksua YEL-työtulon perusteella ja siksi sairauspäiväraha myönnetään YEL-työtulon perusteella. Sairauspäiväraha on 70 % YEL-työtulosta tai palkansaajalla palkasta n 30 000 euron palkkaan asti. Jos YEL-työtulo on pieni, niin 70 %:ia on euroina usein niin vähän, että sillä ei elä.
3 Työntekijän palkasta todellakin pidätetään työttömyysvakuutusmaksu, mutta kyseisellä maksulla työntekijäkään ei saa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Sen edellytys on työntekijöilläkin työttömyyskassan tai ammattiliiton jäsenyys, josta on maksettava erikseen. Totta on, että yrittäjän työttömyyskassamaksu on korkeampi kuin työntekijöillä. Toisaalta työntekijä joutuu karenssiin, jos työsuhde päättyy ns. omasta halusta. Sen sijaan yrittäjän ei tarvitse perustella sitä miksi yrittäjätoiminta on päättynyt, sillä karenssia ei ole. Työttömyyskassan jäsenyys ja työssäoloehdon täyttyminen edellyttää yrittäjältä tänä vuonna 12 564 euron työtuloa (12 x 1047 euroa) ja työntekijältä vastaavasti TES:in mukaista palkkaa tai vähintään 1187 euron palkkaa/kk.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tässä ajassa toimiva yritys pohdi enemmän asiakastarpeita ja luo parempia eläketuotteita sen sijaan, että syyttää ääneen asiakkaitaan siitä, etteivät he ole ostaneet tarpeeksi heidän huonona pidettyjä tuoteitaan. Heh heh.
Näin markkinointiviestijän roolista kiikaroituna: painajaismainen sammakko ja ajatusmaailma!
Ilmoita asiaton viesti
Iso käsi, täyttä asiaa
Ilmoita asiaton viesti