Johan on sotemarkkinat

Jos jotain olen politiikassa oppinut niin sen, että kun Kokoomus puhuu markkinaehtoisuudesta, kannattaa kytkeä päälle paksu hölönpölösuodatin. “Markkinaehtoisuus” kun kokoomuskielessä tarkoittaa yleensä etujen kohdistamista suurille yrityksille.

Asiantuntijajargonilla sanottuna Kokoomus väittää olevansa “pro market”, kun tosiasiassa se on “pro business”.

Niin myös soteuudistuksen yhteydessä. Johonkin unohtuivat soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja, hillitä kustannuksia, luoda saumattomia hoivaketjuja ja parantaa palvelujen saatavuutta. Sen sijaan Keskusta päätti haluta suuren määrän maakuntia ja Kokoomus keskittyi “valinnanvapauteen”, jota myös sotepalvelujen “markkinallistamiseksi” kutsutaan.

Markkinaehtoisuus sinänsä on monesti varsin kannatettava tavoite. Esimerkiksi energia-alalla olisi oikein tervetullutta, jos saataisiin purettua markkinoita vääristävät massiiviset fossiilisten polttoaineiden tukimekanismit. Silloin voisi puuttua myös niihin monia harmittaviin uusiutuvan energian tukiin.

Markkinat ovat kuitenkin ennen kaikkea hyvä renki ja huono isäntä. On monia tilanteita, joissa julkishallinnon pitää puuttua markkinoiden toimintaan negatiivisten ulkoisvaikutusten ehkäisemiseksi. On myös tilanteita, joissa julkisen vallan on tarpeen auttaa alkuun uusia yhteiskunnan tavoitteita edistäviä markkinoita.

Soteuudistuksessa ei ole kyse tarpeesta luoda uusia markkinoita. Alalla toimii jo suuri joukko etabloituneita, hyvin tuottavia yrityksiä. Toisaalta negatiivisten ulkoisvaikutusten riski on ilmeinen: sosiaalinen ja alueellinen eriarvoistuminen, terveyserojen kasvu, ongelmien kasautuminen tietyille ihmisryhmille.

Hallituksen valinnanvapausmalli ohjaa terveyspalvelujen tuotantoa voimakkaasti yksityiselle puolelle maakunnan kokoon katsomatta. Tässä piilee riski alueellisen eriarvoisuuden kasvamisesta. Suurissa kaupungeissa on houkuttavaa pyörittää palvelubisnestä, koska asiakkaita on paljon, kun taas vähäväkinen ja harvaan asuttu maakunta ei välttämättä vedä yrityksiä samaan tapaan.

Jos harvaan asutut alueet eivät vedä puoleensa yrityksiä, ei synny myöskään kilpailua palveluntarjoajien välille – eikä valinnanvaraa asiakkaille. Juuri tässä tulee esiin hallituksen mallin pro business -henki: kilpailtujen markkinoiden sijaan luodaan tilanne, jossa yksityiset toimijat voivat käytännössä sanella ehtonsa.

Asiantuntijat ovat kritisoineet valinnanvapausmallia myös siitä, että vastuut ovat epäselvät. Syntyy mahdollisuuksia pallotella kalliiksi tulevia asiakkaita palvelutuottajalta toiselle. Kuka lopulta ottaa kopin pitkäaikaissairaasta, vammaisesta tai päihdeongelmaisesta, siihen esitys ei anna selkeää vastausta.

Suuri kysymysmerkki liittyy myös tulouttamiseen. On epäselvää, millä perusteella raha liikkuu julkisesta kukkarosta yksityisille tuottajille. Jos tuloutusmalli perustuu jollakin tapaa tehtyjen toimenpiteiden määrään, se avaa jättimäiset rahahanat yksityisille palveluntuottajille, jotka ovat varsin hyviä keksimään toimenpiteitä. Jos taas tuloutusmalli perustuu enemmänkin potilaiden/asiakkaiden määrään, saatetaan luoda houkutin alihoitaa eniten hoitoa tarvitsevia. Kriteereinä voi käyttää myös tuloksia tai laatua, mutta näiden määritteleminen ei ole yksinkertaista.

Ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä apua ja tukea tarvitsevista huolehtiminen on yhteiskuntamme kovaa ydintä, yksi sen tärkeimmistä tehtävistä. Jos tämän tehtävän hoitaminen voidaan organisoida siten, että soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutuvat ja samalla yritykset saavat bisnestä, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Yhteiskunnallisen hyödyn pitää kuitenkin olla etusijalla.

Hallituksen esitys on saanut tuoreeltaan niin paljon kritiikkiä, että se tuskin selviää kolhuitta lausuntokierrokselta. Vaiheikkaassa jännitysnäytelmässä nähdään epäilemättä vielä monta näytöstä. Sillä aikaa pitkäaikaissairaat, vanhukset, vammaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat, lapsiperheet ja ylipäätään kaikki, paitsi työnantajan maksamia terveyspalveluja nauttivat, ihmettelevät, kuka muistaisi heitä.

KaisaHernberg
Vihreät Helsinki

Olen 42-vuotias pitkän linjan yrittäjä, kolmilapsisen uusperheen äiti ja vihreän kaupunginvaltuustoryhmän puheenjohtaja Helsingin Arabianrannasta.
Työskentelen yrittäjänä cleantechin, ilmastoasioiden ja energiapolitiikan parissa. Toimin myös enkelisijoittajana cleantech-alan startup-yrityksille. Vihreissä toimin puoluevaltuuskunnan puheenjohtajana. Syksyllä ja talvella 2017–18 toimin myös Vihreiden puoluesihteerin sijaisena.
Sekä työssäni että politiikassa päätavoitteeni on pysäyttää ilmastonmuutos. Haluan kasvattaa ilmastopolitiikan kunnianhimoa ja vaikuttavuutta huomattavasti sekä edistää liiketoiminnallisten ratkaisujen kehittämistä ilmastonmuutoksen ja ympäristötuhojen torjuntaan. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka, ja sen torjunta on valtava globaali liiketoimintamahdollisuus. 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus on asettanut tavoitteeksi ilmaston lämpenemisen pysäyttämisen alle kahteen asteesen, ja tässä työssä tarvitaan vahvaa panostusta ja kunnianhimoa niin valtioilta, kunnilta, yrityksiltä kuin kansalaisiltakin.
Olen toiminut yrittäjänä vuosikymmenen verran, konsultoinut kymmeniä erikokoisia yrityksiä ja kouluttanut lukuisia yrittäjiä. Olen nähnyt sekä sen, miten hyvin johdettu pieni yritys kasvaa merkittäväksi toimijaksi omalla alallaan, että sen, miten raskasta yrittäjän arki voi olla ja miten suuria riskejä liittyy liiketoiminnan epäonnistumisiin. Siksi minulle on tärkeää parantaa yrittämisen edellytyksiä niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Tasa-arvo on minulle keskeinen poliittinen tavoite. Haluan rakentaa maailmaa, jossa ihmisen sukupuoli, tausta tai muut ominaisuudet, joihin ei itse voi vaikuttaa, eivät määritä ihmisen mahdollisuuksia elämässä. Itse olen kohdannut tasa-arvo-ongelmia esimerkiksi uusperheen äitinä, sillä Suomessa julkiset palvelut ja rakenteet on suunniteltu varsin yksipuolisesti yhdenlaista perhemallia varten. Politiikan ja yhteiskunnan palvelujen pitäisi tukea kaikenlaisia perheitä arjen haasteissa, eikä pyrkiä normittamaan hyväksyttävän perheen määritelmää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu