KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Mitä olen oppinut yrittäjänä

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Itselläni tulee tänä syksynä täyteen jo 12 vuotta yrittäjänä. Ensimmäiset kahdeksan kuluivat markkinointiviestintäalan pienyrityksen ruorissa, viimeksi kuluneet neljä puolestaan yhden naisen konsulttiyrityksessä. Neljä vuotta sitten ryhdyin myös sijoittamaan startup-yrityksiin.

Olen monesti sanonut, että ensimmäinen firmani oli minulle tosielämän kauppakorkeakoulu, ja hallitustyö startupeissa puolestaan tosielämän MBA-tutkinto. Olen oppinut aivan huikean määrän asioita, ja aika monet niistä kantapään kautta.

Olen oppinut joustavuutta ja ongelmanratkaisua. Pienyrittäjyys on loistava tapa oppia eroon perfektionismista, jos sellaisia taipumuksia sattuu olemaan. Asioita voi suunnitella ja budjetoida vaikka kuinka, mutta aika pian huomaa, että mutkat matkassa ovat ominaisuus, ei bugi. Kyky olla hermostumatta, kun asiat menevät taas kerran pieleen, kyky keskittyä tilanteen ratkaisemiseen ja kyky muuttaa suunnitelmia lennosta kehittyvät näissä hommissa.

Olen oppinut neuvottelutaitoja. Viisas vaarini opetti minulle, että kannattaa aina miettiä useampi vaihtoehto, kun menee neuvotteluihin, niin on vahvoilla. Harvoin sitä nimittäin ihan sellaisenaan saa sitä, mitä haluaa. Itse olen oppinut, että itselleen pitää määritellä, mihin asti ja missä asioissa on valmis joustamaan, niin ei tule myyneeksi huonoilla ehdoilla. Olen oppinut myös sen (ehkä Jari Parantaiselta), että usein kannattaa aluksi pyytää paljon enemmän kuin haluaa tai tarvitsee. Sittenpä on varaa neuvotella.

Olen oppinut, että yrittäjyyskin on vain työtä. Muistan edelleen sen euforian, kun olin juuri aloittanut ensimmäisen firmani ja kaikki tuntui niin ihanalta, etten millään saanut psyykattua itseäni tekemään järkevän mittaisia päiviä. Olin myös ihan supertarkka kaikesta, mitä firmassani tehtiin, koska olihan firma oma lapsukaiseni. Eihän siitä sitten ilman burnoutia selvitty. Vähitellen opin päästämään irti, pitämään lomat, tekemään riittävän hyvää täydellisen sijaan, ja tekemään myös muuta kuin työtä.

Olen oppinut ihan valtavasti liiketaloudesta. Pienyrittäjä on toimitusjohtaja, lakiasiainjohtaja, talousjohtaja, henkilöstöjohtaja, markkinointijohtaja, myyntijohtaja, tietohallintojohtaja ja kahvinkeittäjä kaikki yhdessä henkilössä. Kun ensimmäisen yritykseni myytyäni käväisin välillä pari vuotta palkkatöissä suurehkossa organisaatiossa, oikein hätkähdin tajutessani, miten paljon olin kahdeksassa vuodessa oppinut. Sama havainto myös startupien hallitustyöstä: jotenkaan en olisi uskonut olevani se henkilö, joka esimerkiksi nillittää poistojen kirjaustavasta tilinpäätöksessä, mutta niin vain on käynyt.

Olen oppinut johtamaan, sekä itseäni että muita. Yrittäjäurani alussa olin sellainen boss from hell – rasittava mikromanageeraaja, joka teki liikaa töitä, oli koko ajan pinna kireällä ja vaati palkatuilta työntekijöiltä samanlaista sitoutumista kuin itseltään. Minulla on onneksi ollut onni työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat vaatineet minulta pomona paljon ja opettaneet tärkeitä asioita. Sittemmin olen saanut paljon positiivista palautetta johtamistyylistäni niin alaisilta kuin erilaisten johtamieni projektiryhmien jäseniltä. Se on ollut minulle ehkä kaikkein tärkein ja arvokkain oppi uran varrella.

12 vuoden kokemuksella täytyy sanoa, että on tämä yrittäjyys aikamoinen mylly ihmiselle. Mutta vaikka välillä on ollut melkoista kyntämistä ja ketutusfaktori ylittänyt sietokyvyn, en mistään hinnasta vaihtaisi pois tätä arvokasta oppimiskokemusta. Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään näitä positiivisia puolia.

Toivotan loistavaa yrittäjän päivää kaikille tämän vaativan ja antoisan työn parissa pakertaville. Hatunnosto ja kippis! Olet terästä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän vheinonen802 kuva
Viljo Heinonen

Kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Se on täyttä asiaa yritjänä olemisesta. Ei nillitystä veroista, jotka pitää tilittää ja työehdoista, joita pitää moudattaa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Joo, kuulostaa niin ihq'ta, niin ihq'lta... Ihan kuin pulleat satraapit ja jälkiruoaksi unelmahöttöä. En nyt yht'äkkiä muista, mutta mikä oli sinun yrittäjätaustasi, Viljo?

(Verotoimisto ajoi minun (siinä vaiheessa jo kannattavan) yritykseni konkurssiin. Verorasitus olisi ollut siedettävä, jos pääomaa olisi ollut enemmän, mutta kun ei niin ei. Tai jos verotoimisto olisi suostunut yli vuoden pituiseen maksusuunnitelmaan, mutta kun ei niin ei. Siispä päätin älykkäänä ihmisenä sanoa jo 13 vuotta sitten, että pitäkää tunkkinne ja olen siitä asti nauttinut eläkepäivistä.)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

22 vuota yrittäjänä olen itse maksanut verot voitosta vähennysten jälkeen ja tilittänyt alvit myynnistä. Ennakkoverot voi aina kohtuullistaa yhdellä puhelinsoitolla jopa nollaan.

Verottaja voi viedä firman konkurssiin jos tämä ei maksa sille kuuluvia veroja, aivan kuten mikä tahansa muukin velkoja. Toisin sanoen kun yritys toimii lainvastaisesti ja/tai ei hoida sille kuuluvia suoritteitaan.

Miten muuten verottaja voisi viedä firman konkurssiin kuin maksamattomista veroista? Nykyään alvienkin tilitys voi toimia suorituspohjaisesti.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #3

ALV:n suorituspohjaisuus oli askel oikeaan suuntaan.

Miksi yrittäminen ei kiinnosta suomalaisia?

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen Vastaus kommenttiin #3

Verot maksetaan yksinomaan ja vain voitosta ... tämän tosiasian olen oppinut pitkän yrittäjätaipaleeni aikana : ei koskaan ollut mitään ongelmia verottajan kanssa.

Ainakin jokin aika sitten iltapäivälehdet kirkuivat säälistä sähisten julkkujen kauheita mätkyjä : totaalista median kusetusta yksinkertaisten lukijoiden kustannuksella.

Jos työmies jotenkin onnistuisi verot välttelemään koko vuoden eli olisi aina saanut bruttotulon handuunsa => helvetilliset mätkythän siitä seuraa , tietenkin...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #5

#5
Duunarin ja eläkeläisen mopen osa on surkea.

Monelta eläkeläiseltä pelkästään kiinteistövero vie kahden kuukauden eläkkeen.

Duunari ei tule toimeen nettopalkallaan, kun vero mene joka välistä.

Valtion ja kuntien budjetit ovat täynnä turhia kulueriä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''viimeksi kuluneet neljä puolestaan yhden naisen konsulttiyrityksessä.''

Tässä se ongelma on kansantalouden kannalta.

Ei kannata monista eri syistä palkata vierasta työvoimaa yritykseen.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Työntekijän palkkaamisen mielekkyys kirkastuu juuri siinä vaiheessa, kun omistajayrittäjä paikkaa tämän kolmen lapsen äidin duuneja oman työpäivänsä jälkeen aamun pikkutunneille perheen lasten korvatulehduskierteen myötä.

Lupasin joskus itselleni etten ikinä enää palkkaa ketään, tarvittavat palvelut ostan alihankintana toiselta yritykseltä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#8
Yllättävän suuri osa työntekijöistä sairastelee ja ovat onnettomuusaltiita.

Kyllä heidän paikkansa olisi sairaala tai kotihoidossa.

Miksi niitä väkisin tyrkytetään työmarkkinoille potemaan.

Toimituksen poiminnat