KaisaHernberg Maailman pelastaminen on loistava bisnes

Mitä ilmasto nyt kaipaa?

Tänään Euroopan “hiilipääkaupungissa” Puolan Katowicessa on vietetty YK:n ilmastokokouksen ensimmäistä kokouspäivää.

Kokouksen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan “sääntökirja” Pariisin sopimuksen toteuttamiselle. Sopimuksessa mukana olevien valtioiden toimia pitää voida seurata ja vertailla yhtenevillä kriteereillä, ja sopimukseen sisältyvä tavoitteiden säännöllinen tiukentaminen pitää oikeasti saada tapahtumaan.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on hirveää jargonpiikkilankaa, jossa vilisevät NDC:t, artiklat, Talanoa-dialogit ja ambitiomekanismit. Ilmaston tilasta huolestuneelle kuitenkin kiinnostavampaa on, mitä pitää saada aikaan kuin säännöt, joilla se tehdään.

Tässä ilmastokokouksen kunniaksi viisi asiaa, jotka ilmastopolitiikassa pitää saada aikaan juuri nyt:

1. Pitkän aikavälin tavoitteet
Paljon puhutaan siitä, että ilmastotoimilla on kiire, ja se on ihan totta. Yhtä totta on kuitenkin se, että tarvitsemme karttaa, joka vie perille asti.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää massiivisia investointeja muun muassa vähäpäästöiseen energiantuotantoon, liikenteeseen, teolliseen tuotantoon ja maataloustuotantoon. Näitä investointeja tehdään jopa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, ja siksi niitä suunnittelevilla ja rahoittavilla tahoilla täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä ilmastopolitiikka tulee näyttämään 2030, 2040 ja 2050.

Niin Suomen kuin EU:nkin pitää asettaa tavoitevuosi hiilineutraaliuden saavuttamiselle ja laskea taaksepäin, minkälaiset päästövähennykset on saatava aikaan joka vuosi siihen mennessä. Tältä pohjalta on sitten hyvä arvioida, mitä politiikkatoimia tarvitaan. Nyt ei riitä, että katsotaan vain yhden hallituskauden tai kymmenen vuoden päähän.

2. Päästökauppa kuntoon
EU:n päästökauppaa haukutaan tehottomaksi, eikä syyttä. Sitä ei kuitenkaan aina ymmärretä, mikä tehottomuuden aiheuttaa.

Sinänsä toimintamalli on hyvä: asetetaan päästöille maksimimäärä ja annetaan yritysten päättää, mistä päästöjä on kustannustehokkainta vähentää. Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään tasaiseen tahtiin, vähenee myös päästöjen määrä. Näin se on myös EU:ssa mennyt, päästöt ovat oikeasti vähentyneet.

EU:ssa ongelmana on ennen kaikkea päästöoikeuksien liian suuri määrä – katto on liian korkealla ja vähennystahti liian hidas. Päästöoikeuksia pitää poistaa markkinoilta enemmän ja nopeammin kuin tähän mennessä on tehty. On myös hyvä miettiä, saataisiinko päästökaupan laajentamisella aikaan parempia tuloksia kuin nykyisellä kolmen sektorin mallilla.

Päästökaupan tehostamisen ja ongelmien korjaamisen pitäisi nyt olla todella korkealla sekä EU:n että Suomen agendalla. Mehän olemme EU:n puheenjohtajamaa ensi vuoden syksyllä.

3. Kannustimet kuntoon
Suomi ei ole poikkeus murheellisesta globaalista käytännöstä: ilmastonmuutosta kiihdyttävää toimintaa tuetaan kaikkialla maailmassa huomattavasti enemmän kuin päästöjä vähentävää toimintaa.

Meillä tuetaan muun muassa öljylämmitystä, turpeen polttoa ja eläintuotantoa sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Maksamme myös kymmeniä miljoonia euroja vuodessa “päästökauppakompensaatiota” yrityksille, joille on ensin annettu enemmän ilmaisia päästöoikeuksia kuin ne pystyvät käyttämään.

Tällaisessa tukipolitiikassa ei ole järjen hiventä ilmaston, mutta ei myöskään kansantalouden kannalta. Talouden trendit ja rahavirrat kulkevat maailmassa nyt voimakkaasti päästövähennysten suuntaan, ja meidän tulee kaikin tavoin sysiä yrityksiä sinne, missä kysyntä on kasvussa.

Ilmaston kannalta tuhoisien toimintamallien tukemisen on loputtava. Tukivirtoja pitää ohjata teollisuuden ja maatalouden uudistumiseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä kehittämään kotimarkkinoita ja vauhdittamaan investointeja muun muassa julkisten hankintojen kautta.

4. Pidetään kaikki veneessä
Ilmastonmuutokseen liittyen puhutaan paljon kasvavista kustannuksista. Huoli on ymmärrettävä – jos vaikkapa ajaa rämällä vuoden 93 Escortilla, voi tuntua absurdilta sellainen puhe, että kohta kaikkien pitäisi ajaa sähköautolla. Jos oma talous on tiukalla, ei taatusti innostu hintojenkorottamispuheista.

On äärimmäisen tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa ei kurjisteta niiden oloja, joilla on jo valmiiksi tiukkaa. Siksikin tarvitaan sitä kohdassa 1. peräänkuuluttamaani pitkän tähtäimen suunnittelua.

On tärkeää ymmärtää, mitkä toimijat pystyvät nopeaan muutokseen ja investointeihin, ja mitkä tarvitsevat enemmän aikaa ja tukea. Firman liisari on helpompi vaihtaa sähköautoon, kun taas edullista kesäautoa havittelevan pitää odotella, että syntyy toimivat käytettyjen autojen markkinat, mikä vie paljon enemmän aikaa.

Suomessa pitääkin laatia tiekartta ilmastoneutraaliuteen asti myös siksi, että vain siten on mahdollista huomioida myös heidät, joiden talous ei kestä äkkinäisiä liikkeitä.

5. Ilmastorahoitus kuntoon
Jos saisin vitosen joka kerta, kun joku sanoo, että ei meidän Suomessa mitään kannata tehdä, kun Intiassa ja Kiinassa ne tupruttavat menemään niin kauheasti, olisin aika paljon varakkaampi.

On ihan totta, että Intian ja Kiinan päästöt ovat tosi isot ja muodostavat isomman osan ongelmaa kuin pienen Suomen. On kuitenkin myös totta, että yhden suomalaisen päästöt ovat moninkertaiset yhden intialaisen päästöihin verrattuna. Ja sekin on totta, että ihan merkittävä osa Aasian kehittyvien talouksien päästöistä syntyy, kun siellä tuotetaan tavaraa Euroopan markkinoille.

Me suomalaiset emme siis voi päästää itseämme kuin koiraa veräjästä. Päinvastoin – meidän pitää sekä vähentää omia päästöjämme että auttaa kehittyviä maita vähentämään omiaan.

Tällä hallituskaudella Suomi on leikannut niin kehitysyhteistyöstä kuin kansainvälisestä ilmastorahoituksestakin. Tällainen peli ei ollenkaan vetele, jos haluamme estää ilmastokatastrofin, pitää maailman väkirikkaimmat alueet elinkelpoisina ja ehkäistä sellaisen pakolaisuusaallon, joka saa vuoden 2015 näyttämään sunnuntaipiknikiltä.

Suomen – ja EU:n – pitää aina muistaa näyttelevänsä globaalissa ilmastopolitiikassa kokoaan suurempaa roolia. Kun pelaamme korttimme oikein, kaikki hyötyvät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Hiilidioksidin kauppa ja siirtely eri suuntiin on vähän hankalaa, kun jokainen ilmassa pomppiva molekyyli on eri hintainen. Joku voi maksaa 2000 euroa/tonni ja vieressä oleva 15 euroa. Sitten on vielä nollanhintaisiakin. Yritä sitten siinä pyydystää omasi.

Eikö vihreidenkin kannattaisi lopettaa molekyylien asettaminen eriarvoiseen asemaan niiden syntyperän perusteella ja keskittyä siihen, että mahdollisimman suuri määrä saadaan mahdollisimman edullisesti ilmakehästä poistettua? Siis jos ylipäätään hiilidioksidipitoisuuden alentaminen on tavoitteena eikä esimerkiksi verojen kerääminen tai joidenkin yritysten tukeminen.

Resursseja ja rahoja ei ole käytettävissä rajatonta määrää. Vaikka olisi, tuottaisi rajattoman rahamäärän ansaitseminen itsessään rajattoman määrän päästöjä, eli tilanne ei kohentuisi. Toimenpiteet on siis välttämätöntä kohdistaa sinne, missä ne ovat halvimpia. Nyt tuntuvat keinot valitun hinnaston toisesta päästä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Tässä minun ajatuksiani siitä, mitä "ilmasto kaipaa" (eli mitä ihmiskunnan pitäisi ja ei pitäisi tehdä pitkittääkseen olemassaoloaan):

Niin kauan kuin tuotannon lähtökohtainen motiivi on voiton maksimoiminen, ympäristöystävällisempi teknologia ei säästä luontoa, vaan pelkästään mahdollistaa entistä suuremman tavaramäärän tuotannon, jakelun ja kuluttamisen:

Maapallon elinkelpoisuuden säilyttäminen edellyttää sosialismiin siirtymistä

Luonnon säilyttäminen ei ole taloudellinen kustannuserä; ympäristötuhoille ei ole asiallista hintalappua olemassa:

Paljonko maksaa uusi maapallo?

Meitä ei uhkaa pelkästään luonnon tuhoutuminen, vaan myös yhteiskunnan muuttuminen sietämättömäksi:

Vihreiden haittaverojen epäsosiaalinen profiili

Se, mitä näyttää nykyään tapahtuvan, on vanha tuttu kuvio: Ensin asetetaan tavoite ja sitten kun siihen ei päästä, nostetaan rimaa ja asetetaan vielä kovempi tavoite ja kun siihenkään ei päästä, niin asetetaan vielä kovempi tavoite...

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No ainakin pitäs saada aavikot metsitettyä, muovit pitäs kerätä meristä pois, paljaat maat pitäs saada kasvillisuuden peittoon. Kiina onkin jo hyvin aavikoita Kuqukissa ja Kolben aavikoissa saanut metšitettyä ja asutettuakin. Samoin ekologit Allan Savory ja John D Liu ovat aavikoita muuttaneet kasvialueiksikin. Sahara pitäs saada metsitettyä. Hommia riittää.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

"Mitä ilmasto nyt kaipaa?"

Hiukan Co2:sta lisää jotta maailma alkaa vihertämään.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Kehitysavulla kohti päästöttömyyttä? Älä nyt viitsi naurattaa.

Vihreään mantraan kuuluu - hallitus on leikannut kehitysavusta (eli ei ole työntänyt vastuuttomasti vasemmistolaisten diktaattoreiden taskuja täyteen dollareita).

Toinen uskonkappale jota toistetaan on - hallitus on leikannut koulutuksesta (tosin unohdamme, että surkea sixpack hallitus aloitti rajut leikkaukset)

Maailma tarvitsee nopeasti uutta ydinvoimaa ja paljon.

Käyttäjän PekkaSaikkonen kuva
Pekka Saikkonen

Suora kysymys blogistille tilanteessa, jossa valtiontalouden tila ei mahdollista kehitysmäärärahojen mittavaa kasvattamista: pitääkö mielestäsi kehitysapumme suunnata kehittyvien maiden ilmastopäästöjä pienentäviin hankkeisiin?

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Tuossa on yksi esimerkki mitä se ilmasto saa vaikka ei haluakaan.

https://yle.fi/uutiset/3-10536903

Käyttäjän PetriLavonen kuva
Petri Lavonen

Lopettakaa tupakanpoltto ja käykää metsässä lenkillä niin helpottaa..Talvella voi hiihtää esim

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Täällä Pohjolassa keskilämpötilat talvella saisivat lämmitä 40-50 astetta.Lumet tyystin pois-agenda kunniaan.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää massiivisia investointeja muun muassa vähäpäästöiseen energiantuotantoon,.... "

Johan Suomen julkinen sektori on jo investoimassa massiivisesti tuulivoiman tukemiseen. Tuulimyllytukiaiset I:n ( Vanhanen, Pekkarinen, Cronberg v. 2010 ) eli tuulisähkön syttötariffi tulee maksamaan julkiselle sektorille 12 vuoden jaksossa 3 500 - 4 000 miljoonaa euroa. Viime vuonna tuolla "investoinnilla" saatiin aikaseksi "peräti" 7,4 % Suomen sähkön tuotannosta. Pelkästään tälle vuodelle on valtio budjetoinnut 248,5 miljoonaa julkista varoista tuulisähkön tuotannon tukemiseen. Suomessa toimivista tuulisähköfirmoista 1/3 on ulkomaalaisia, joten ulkomaille menee osa veronmaksajien kustantamasta tuulimyllytuesta.

No ei hätää. Sipilän hallituksen TEM-ministerit Tiilikainen ja Lintilä ovat saaneet rakennettua jo Tuulimyllytukiaiset II:n ( uusiutuvan energian tuen huutokaupan ) jonka eduskunta viisaudessaan hyväksyi tänä vuonna. Tämän kustannukset julkiselle sektorille on arvioitu olevan 12 vuoden jaksossa "vain" 1 000 miljoonaa euroa.

Montakos miljardia meidän pitää vielä investoida johonkin täysin kannattamattomaan ?

Käyttäjän VilleSavonlahti kuva
Ville Savonlahti

Erinomainen kirjoitus! Jakoon menee.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Nii ja uutisten mukaan kivihiilen kysyntä on viimeiset 2 vuotta lisääntynyt ja hintakin noussut. Ei taida onnistua nyt ilmaston torjunta. Väestö kasvaa86 milj vuosi ja autoja tulee 76 milj vuosi, Kiina talous kasvaa ja Intian. Afrikkalaiset haluu korkeaa elintasoa. Ei taida onnistua pitkään aikaan ilmastotalkoot. Lämmöt tulee nousemaan ja hiili co2 nousee ilmassa. Metsät kasvaa rajusti ja hakkuita tullaan lisäämään. Öljymiehet suunnittelevat Saharankin metsittämistä. Kiina on autiomaita jo metsittänyt ja asuttanut.Ei taida ilmastotalkoot onnistua vielä pitkään aikaan. Lämminkausi voi kestää 10 000--100 000 v.Muovia kyllä jo kerätään meristä ja kierrätys ja jätehuolto kehittyy. Väestö kuitenkin kasvaa ja tarvitaan ruokaakin. Todennäköisesti ilmaston torjunta etenee hitaasti ehkä, vai?Ihminenhän ei heti osannut tehä pikku kännykkää, ensin iso känny.

Käyttäjän rikukivela kuva
Riku Kivelä

Ja kuinka suuri osa Tornion terästehtaan tuotannosta onkin muiden maiden kysyntää eli "syytä"? Yksistään tuo tehdas kuluttaa 4 %:a Suomen sähköstä, mutta tuotanto menee suurimmaksi osaksi muihin maihin. Kuten Suomessa kaikkialla muuallakin. Ja maailmassa. Aasian koneet ja tuotantolinjat on tilattu usein Euroopasta. Kiina on myös maailman toiseksi suurin tuoja USA:n jälkeen. "Kehitysmaa" Kiina ostaa "teollisuusmaa" Australiasta paljon, mutta lähinnä raaka-aineita. Kiina on se teollisuusmaa ja Australia raaka-ainetuottaja, kun katsoo tilastoja. Mutta silti YK:ssa Kiina on kehitysmaa ja Australia teollisuusmaa, vaikka Kiina on teollistuneempi. Muissa maissa tuhotaan luontoa ja aiheutetaan päästöjä Kiinan valtavan kysynnän takia. Ylipäätään maiden vienti ja tuonti tuppaa olemaan noin samansuuruista. Jos ei ole vientiä, niin millä maksaa tuonti? Suomenkin ja kaikkien UNFCCC:n Liitteen osapuolien päästöistä pitäisi sitten poistaa muiden maiden kysynnästä johtuvat päästöt. Valtava ja mahdoton urakka. Eivätkä kehitysmaat (oikeat ja ei-oikeat) halua, että Suomi lopettaa niiden tuotteiden ostamisen. Kauppa ja ulkomaiset sijoitukset saivat Kiinan vaurastumisen tielle. Jos ostamme jotain "kehitysmaasta", se rikastuttaa kyseistä maata ja mahdollistaa suuremman elintason, jota kehitysavulla Vihreätkin haluaa nostaa (mutta vääränväristen elintasoa laskea).

Mutta Vihreät ja UNFCCC:n kehitysmaat haluavat, että vain "valkoisen miehen" tuonti lasketaan päästöihin. "Valkoinen mies" ei saisi vähentää omista päästöistään muiden aiheuttamaa kysyntää.

Käyttäjän EskoRiikonen kuva
Esko Riikonen

Muistahan kirjoittaja, että Kiina tekee sähköstään 80% hiiltä polttaen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset